Yksityinen sosiaaliala on yksi Suomen kasvavimmista työvoimaintensiivisistä sektoreista — ja samalla yksi niistä, jossa työehtosopimuksen tuntemus suojaa parhaiten sekä työntekijää että työnantajaa. Yksityisen sosiaalialan työehtosopimus 2025–2027, jonka ovat neuvotelleet Talentia ry ja Hyvinvointialan liitto Hali ry, astui voimaan 1. helmikuuta 2025 ja on voimassa 31. tammikuuta 2027 asti. Se kattaa noin 18 000 sosionomia, sosiaalityöntekijää ja lastensuojelualan ammattilaista yksityisissä sosiaalipalveluissa ja palvelutaloissa. Tässä dossierissa käymme läpi sopimuksen kaikki keskeiset osa-alueet: palkat, ylityöt, lomat, irtisanominen, työaika ja eläketurva — selkeästi ja käytännönläheisesti.
Sopimuksen kattavuus: ketkä kuuluvat yksityisen sosiaalialan TES:n piiriin?
Yksityisen sosiaalialan työehtosopimus koskee yksityissektorilla sosiaalipalveluja tuottavien työnantajien palveluksessa olevia työntekijöitä. Sopimuksen piiriin kuuluvat muun muassa lastensuojelulaitosten, ensi- ja turvakotien, vammaisten asumispalvelujen, mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen sekä ikäihmisten tehostetun palveluasumisen henkilöstö.
Keskeinen erotteleva piirre muihin sosiaali- ja terveysalan sopimuksiin verrattuna on korkeakoulututkinnon vaatimus: sopimusta sovelletaan tyypillisesti sosionomin (AMK) tai sosiaalityöntekijän (YTM/YTL) tutkinnon suorittaneisiin ammattilaisiin. Tämä heijastuu myös pätevyyslisiin, joita käsitellään tässä dossierissa erikseen.
Hali ry:n työnantajajäsenistö kattaa yksityiset sosiaalipalvelujen tuottajat — pienistä perheyrityksistä suuriin palvelukonserneihin. Talentia ry puolestaan edustaa korkeakoulutettuja sosiaalialan ammattilaisia. Yhdessä nämä järjestöt muodostavat sopimuksen, jota Suomen Finlex-tietokannasta löytyy viralliset sopimusasiakirjat.
Sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät muun muassa kunnalliset ja valtion sosiaalipalvelut, joita säätelevät omat virka- ja työehtosopimuksensa. Yksityisellä sektorilla toimivan sosiaalialan ammattilaisen kannattaa tarkistaa ensin, onko hänen työnantajansa Hali ry:n jäsen — se määrittää sopimuksen soveltumisen.
Palkat ja palkankorotukset 2025–2027: mitä sopimus lupaa?
Palkkarakenne on yksityisessä sosiaalipalvelussa monivaiheinen. Sopimuksen mukainen vähimmäispalkka määräytyy tehtäväryhmän, koulutustason ja työkokemuksen perusteella. Sosionomin (AMK) vähimmäispalkka on perinteisesti ollut noin 2 400–2 800 euroa kuukaudessa, kun sosiaalityöntekijän (YTM) palkkahaitari asettuu korkeammalle vaativuuden ja tutkintotason vuoksi.
Sopimuskauden 2025–2027 palkankorotukset noudattavat yleistä suomalaista palkkamallia, jossa korotukset porrastetaan sopimuskaudelle useammassa erässä. Tyypillisesti ensimmäinen erä toteutetaan sopimuksen voimaantulon yhteydessä ja toinen erä sopimuksen puolivälissä vuonna 2026. Korotusten taso on sidottu osittain kustannustasoon ja alan kilpailukykyyn hoitaja-pulassa, joka on leikannut sosiaalialan vetovoimaa.
À retenir: Yksityisen sosiaalialan TES:ssä palkankorotukset koskevat sekä taulukkopalkkoja että henkilökohtaisia palkanosia. Työnantajan tulee tarkistaa jokaisen sopimuksen piirissä olevan työntekijän palkka sopimusmuutosten yhteydessä — automaattinen korotus koskee taulukkopalkan minimiä, mutta henkilökohtainen lisä voidaan neuvotella erikseen paikallisesti.
Pätevyyslisä on yksi yksityisen sosiaalialan TES:n erityispiirteistä: korkeakoulututkinnon suorittaneet ammattilaiset saavat lisän, joka kompensoi alan korkeaa koulutusvaatimusta suhteessa palkkatasoon. Lisän suuruus vaihtelee tutkinnon tason ja tehtävän vaativuuden mukaan.
Työaika ja joustavuusjärjestelyt sosiaalialalla
Sosiaalialan työ on luonteeltaan usein epäsäännöllistä: työvuorot ulottuvat aamuun, iltaan, yöhön ja viikonloppuihin etenkin asumispalveluissa ja palvelutaloissa. Yksityisen sosiaalialan TES 2025–2027 nojaa Työaikalakiin (872/2019), joka säätää säännöllisen työajan enimmäismäärän ja lisä- sekä ylityökorvausten perusteet.
Sopimuksessa on mahdollisuus paikalliseen sopimiseen työaikajärjestelyistä, mikä antaa työnantajille joustoa esimerkiksi työaikapankin käyttöön ja tasoittumisjaksoihin. Kolmivuorotyötä tekeville ammattilaisille on omat lisäkorvausmäärityksensä, jotka poikkeavat merkittävästi päivätyön ehdoista.
Vuorotyötä tekevä sosionomi Tampereella palvelukodissa työskentelee tyypillisesti 3-viikon kierrossa, johon sisältyy yövuoroja, viikonlopputöitä ja pitkiä päivävuoroja. Nämä kaikki vaikuttavat kokonaisansioihin lisien kautta — ja juuri niiden oikea laskeminen on yksi yleisimmistä kysymyksistä, joihin tämän dossierin artikkeli vastaa.
Keskeinen ero muihin aloihin — kuten terveyspalvelualan TES:iin (TPTES 2026–2028) — on se, että sosiaalialan sopimuksessa moniammatillinen yhteistyö on kirjattu sopimustasolla, mikä vaikuttaa myös työvuorosuunnitteluun ja vastuunjakoon tiimeissä.
Lomat, vapaat ja poissaolot – sosiaalialan oikeudet käytännössä
Yksityisen sosiaalialan TES:n loma-oikeudet perustuvat Vuosilomalakiin (162/2005) ja voivat sisältää työnantajakohtaisia parannuksia. Sopimuksen mukaan täyden työvuoden tehneelle työntekijälle kertyy lomaa vähintään 2,5 arkipäivää kuukaudessa, eli 30 arkipäivää vuodessa — jos työsuhde on kestänyt yli vuoden.
Sosiaalialan ammattilaiset ovat usein oikeutettuja myös lisälomapäiviin pitkäaikaisen työsuhteen perusteella. Tämä on merkittävä etu, jonka olemassaoloa ei aina tunneta. Vastaavasti sairausajan palkka ja perhevapaat noudattavat sekä lakisääteisiä minimejä että mahdollisia sopimusparannuksia.
Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää vuosiloman ajoittamiseen: sosiaalipalveluissa, joissa toiminta jatkuu ympäri vuorokauden 365 päivää, lomien sijoittelu vaatii hyvää etukäteissuunnittelua sekä työnantajalta että työntekijältä. TES:n mukaan pääosa lomasta tulee antaa kesäkaudella, mutta paikallisesti voidaan sopia toisin.
Pätevyyslisät ja moniammatillinen erityisasema sosiaalialalla
Yksi yksityisen sosiaalialan TES:n selkeimmistä erityispiirteistä on pätevyyslisat: korkeakoulututkinnon suorittaneet ammattilaiset — erityisesti sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät (YTM/YTL) — saavat perustariffia täydentäviä lisiä, jotka heijastavat alan vaativuutta. Nämä lisät ovat osa sopimuksen palkkarakennetta ja tulevat voimaan työsuhteen alusta alkaen, kun pätevyys on todistettu.
Moniammatillisuus on toinen sosiaalialan erityispiirre. Sosiaalialan ammattilaiset työskentelevät usein yhdessä terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja erityispedagogiikan ammattilaisten kanssa. Tämä heijastuu myös siihen, miten TES:iä tulkitaan päällekkäisissä tilanteissa: jos yksityisessä palvelutalossa työskentelee sekä sosiaali- että terveysalan henkilöstöä, sovelletaan kunkin ammattiryhmän omaa sopimusta.
Koulutuksen merkitys sosiaalialalla ulottuu myös täydennyskoulutusvelvollisuuteen. Talentia ry:n ohjeistuksen mukaan työnantajalla on velvollisuus mahdollistaa ammatillinen kehittyminen, ja tämä kirjataan myös sopimustasolla. Työnantajan kustantama koulutus voi lyhentää tai keskeyttää normaalin työvuoron — ja siihen liittyvät korvaussäännöt tulee tuntea.
Irtisanominen, työsuhdeturva ja sopimuksen oikeussuoja
Yksityisen sosiaalialan TES nojaa irtisanomisasioissa Työsopimuslakiin (TSL 55/2001), joka määrittää irtisanomisperusteet, irtisanomisajat ja oikeusturvan. Sopimus voi kuitenkin sisältää lakitasoa parempia ehtoja — erityisesti irtisanomisajan pituuden osalta kokeneemmille työntekijöille.
Sosiaaliala on kohdannut viime vuosina merkittäviä rakenteellisia muutoksia palvelutuotannossa: yksityisten palveluntarjoajien kilpailuttaminen, fuusiot ja toiminnan tehostamispaineet ovat lisänneet lomautusten ja irtisanomisten riskiä. Tässä yhteydessä TES:n työsuhdeturvasäännösten tunteminen on ensiarvoisen tärkeää.
Luottamusmiehen rooli on keskeinen erimielisyystilanteissa. Yksityisen sosiaalialan sopimus antaa luottamusmiehille selkeät valtuudet edustaa työntekijöitä paikallisissa neuvotteluissa ja mahdollisissa riitatilanteissa. Kaikkien sopimuksen piirissä olevien on syytä tietää, miten ja milloin luottamusmieheen voi turvautua.
Asiantuntijanäkemys: "Sosiaalialan työsuhdeturva rakentuu sekä lain että TES:n varaan — kumpikin on tunnettava. Erityisesti taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla irtisanottaessa on noudatettava tarkasti sekä irtisanomisaikoja että uudelleensijoittamisvelvollisuutta," muistuttaa työsuhdelakimies irtisanomistilanteiden käytännöstä.
Eläke- ja vakuutusturva yksityisessä sosiaalipalvelussa
Yksityisellä sosiaalialalla työskentelevät ammattilaiset kuuluvat TyEL-vakuutuksen (Työntekijän eläkelaki) piiriin. Työnantaja on velvollinen vakuuttamaan kaikki yli 17-vuotiaat työntekijät, joiden kuukausipalkka ylittää lain mukaisen rajan. Sosiaalialan erityispiirre on fyysisesti ja henkisesti kuormittava työ, mikä tekee ammattitautivakuutuksesta ja tapaturmavakuutuksesta erityisen relevantteja.
Tapaturmavakuutus kattaa työtapaturmat ja ammattitaudit. Sosiaalialalla erityisenä riskinä ovat asiakasväkivalta, ergonomiset kuormitustekijät sekä henkinen väsyminen — eli niin sanottu myötätuntouupumus. Työnantajan vakuutus kattaa nämä tilanteet, mutta ehtoja kannattaa tarkistaa työsopimuksen teon yhteydessä.
Yksityisen sosiaalialan TES ei tyypillisesti sisällä erillisiä lisäeläke-etuuksia, mutta paikallisesti voidaan sopia lisäeduista. Joissain suuremmissa palvelukonsernien työsopimuksissa on ryhmäeläkevakuutus tai muita vapaaehtoisia etuja, jotka täydentävät lakisääteistä turvaa.
À retenir: Työnantajan vakuuttamisvelvollisuus kattaa TyEL-eläkevakuutuksen, tapaturmavakuutuksen ja ryhmähenkivakuutuksen. Yksityisen sosiaalialan TES:n piirissä olevalle ammattilaiselle nämä turvaavat perustan myös silloin, kun työsuhde päättyy ennenaikaisesti tai sairaus estää työssäkäynnin.
Avertissement / Vastuunrajoitus: Tämän artikkelin tiedot on tarkoitettu yleiseen tietoon ja ne perustuvat julkisesti saatavilla oleviin sopimustietoihin. Ne eivät muodosta oikeudellista tai työsuhdeneuvojaa. Oman tilanteesi arvioinnissa suosittelemme kääntymistä ammattiliiton, lakimiehen tai HR-asiantuntijan puoleen.
Ylityöt, lisät ja poikkeuskorvaukset – sosiaalialan erityistilanteet
Ylityökorvaukset ovat yksi yleisimmistä kiistakysymyksistä yksityisessä sosiaalipalvelussa. Syynä on se, että vuorotyötä tehdään epäsäännöllisissä jaksoissa, jolloin ylityökynnyksen laskeminen ei aina ole yksiselitteistä. Yksityisen sosiaalialan TES 2025–2027 noudattaa Työaikalain (872/2019) järjestelmää, jossa ylityöt jaetaan vuorokautisiin ja viikoittaisiin ylitöihin, ja molemmilla on omat korvausasteensa.
Vuorokautinen ylityö tarkoittaa sovitun vuorokautisen säännöllisen työajan ylittymistä. Ensimmäisistä kahdesta ylityötunnista maksetaan 50 prosentilla korotettu palkka ja sen jälkeisistä 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittainen ylityö lasketaan erikseen ja se käynnistyy, kun viikoittainen kokonaistyöaika ylittää 40 tuntia.
Lisätyöstä — eli siitä, kun osa-aikainen työntekijä tekee töitä tavanomaisen vähimmäistyöaikansa yli mutta alle täyden säännöllisen työajan — maksetaan normaali perustuntipalkka ilman korotusta. Tässä piilee ansa: moni sosiaalialan osa-aikainen työntekijä ei tiedä, että hänellä on oikeus kieltäytyä lisätyöstä ilman erityistä perustetta, jos työsopimuksessa ei ole lisätyövelvollisuuslauseketta.
Hälytysrahan eli varallaolosta maksettavan korvauksen ehdot vaihtelevat sen mukaan, onko varallaolovelvollisuus sovittu kirjallisesti ja millaisissa olosuhteissa sitä toteutetaan. Sosiaalipalveluissa, joissa henkilöstövajaus on yleistä, hälytysrahakysymykset nousevat esille säännöllisesti.
Paikallinen sopiminen: milloin ja miten siitä voidaan neuvotella?
Yksityisen sosiaalialan TES 2025–2027 sisältää useita kohtia, joista voidaan sopia paikallisesti — eli työnantajan ja yksittäisen toimipaikan luottamusmiehen tai henkilöstön välillä — TES:n tarjoamissa puitteissa. Paikallinen sopiminen ei tarkoita, että voidaan sopia lakitason tai TES:n minimitason alle, vaan että tietyt joustot ovat mahdollisia molempien osapuolten hyödyksi.
Yleisimpiä paikallisen sopimisen kohteita ovat:
- Tasoittumisjakson pituus – jaksolla voidaan tasata epäsäännöllistä vuorotyötä ilman ylityökorvausta
- Työaikapankin käyttöönotto – antaa mahdollisuuden säästää ylitöitä vapaiksi rahallisen korvauksen sijaan
- Vuosiloman ajoittaminen – erityisesti talvikuukausille siirretty lomajakso voidaan sopia yhteisesti
- Lisätyön tarjoamisjärjestys – voidaan sopia, millä periaatteella osa-aikaisten tunteja täydennetään
Paikallinen sopiminen edellyttää aina kirjallisen sopimuksen, johon osapuolten edustajat allekirjoittavat. Sosiaalialan toimipisteissä, joissa luottamusmiestä ei ole valittu, voidaan joissakin asioissa sopia suoraan henkilöstön kanssa — mutta tällöin on noudatettava erityistä huolellisuutta, ettei sopiminen johda TES:n minimiehtojen alittamiseen.
Ammattiliiton rooli paikallisessa sopimisessa on neuvoa-antava ja valvova. Talentia ry tarjoaa jäsenilleen neuvontaa sopimustulkinnoissa ja osallistuu tarvittaessa erimielisyyksien ratkaisemiseen.
Miten työnantaja valmistautuu uuden TES-kauden vaatimuksiin?
HR-johtajille ja työnantajille yksityinen sosiaaliala asettaa konkreettisia velvollisuuksia, jotka tulee käydä läpi heti sopimuksen voimaantulon jälkeen. Ensimmäinen askel on palkkatarkistus: kaikkien sopimuksen piirissä olevien työntekijöiden palkat tulee verrata uusiin taulukkopalkkakaistoihin ja varmistaa, ettei yksikään palkka jää minimien alle.
Toinen kriittinen tehtävä on työvuorosuunnittelun päivitys. Uusi sopimuskausi voi tuoda muutoksia tasoittumisjakson laskentaan tai ylityökynnyksen määrittelyyn, ja nämä muutokset tulee siirtää välittömästi palkkajärjestelmään ja vuorolistojen suunnittelulogiikkaan.
Kolmas alue on dokumentointi: paikallisista sopimuksista, lisistä ja erillissopimuksista tulee pitää ajan tasalla olevaa kirjanpitoa. Hali ry:n jäsenpalvelut tarjoavat työnantajille käytännön apuvälineitä sopimuksen implementointiin.
Neljäs huomioitava alue on henkilöstön tiedottaminen. Yksityisessä sosiaalipalvelussa on lain mukaan velvollisuus tiedottaa henkilöstölle heidän työsuhteensa ehdoista — ja TES:n mukainen tieto on osa tätä velvollisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uusien ehtojen yhteenveto tulee toimittaa kaikille sopimuksen piirissä oleville.
Viidenneksi: luottamusmiehen roolin selkiyttäminen. Jos toimipisteessä ei ole valittua luottamusmiestä, on hyvä aika kannustaa sellaisen valintaan. Luottamusmies on keskeinen yhteistyöhenkilö paikallisessa sopimisessa ja ristiriitatilanteiden ehkäisyssä.
Vertailu muihin sosiaali- ja terveysalan sopimuksiin
Yksityisen sosiaalialan TES sijoittuu suomalaisen sosiaali- ja terveysalan sopimusjärjestelmässä omaan erityisasemaansa. Vertailu terveyspalvelualan TPTES:iin (2026–2028) on hyödyllistä, koska monet toimipisteet soveltavat kumpaakin sopimusta rinnakkain.
Selkein ero TPTES:iin on kohderyhmässä: sosiaalialan TES kattaa pääasiassa sosiaalityön ja -ohjauksen ammattilaiset, kun taas TPTES kattaa terveydenhuollon ammattilaiset kuten sairaanhoitajat, lääkäriasemat ja hammaslääkärikeskukset. Palkkatasot ovat eri tasoilla, ja lisien rakenne poikkeaa.
Verrattuna kunnalliseen KVTES:iin (kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus) yksityisen sosiaalialan TES on joustavampi paikallisen sopimisen suhteen, mutta saattaa tarjota ohuemman perusturvan tietyissä yksityiskohdissa, kuten lisälomissa tai sairausajan palkkakertymässä. Tämä tekee yksityisellä puolella työskentelyyn siirtyvän ammattilaisen kannalta tärkeäksi tutustua sopimusten eroihin etukäteen.
Suurimmat haasteet yksityisessä sosiaalipalvelussa liittyvät siihen, että monet pienet palveluntuottajat eivät kuulu Hali ry:n jäsenistöön, jolloin TES ei sido heitä suoraan. Näissä tapauksissa lakisääteisiä minimitasoja sovelletaan, mutta TES:n parannukset eivät automaattisesti ulotu työsuhteeseen.
Mitä tehdä erimielisyystilanteissa?
Vaikka yksityisen sosiaalialan TES pyrkii selkeyttämään työsuhteen ehtoja, käytännön tilanteissa nousee aina kysymyksiä, joissa osapuolten tulkinnat eroavat. Yleisimpiä erimielisyysaiheita ovat ylityökorvausten laskeminen, vuosiloman sijoittaminen, palkkaluokan määritys ja irtisanomisajan pituus.
Ensimmäinen askel erimielisyystilanteessa on aina neuvottelu työnantajan kanssa — mieluiten kirjallisesti, jotta asiat dokumentoituvat. Jos neuvottelu ei tuota ratkaisua, asian voi siirtää luottamusmiehelle ja sitä kautta ammattiliiton juridiseen tukeen. Talentia ry tarjoaa jäsenilleen sekä puhelinneuvontaa että tarvittaessa lakimiehen apua työriitojen selvittämiseen.
Viimeisenä keinona on työriitojen saattaminen työtuomioistuimeen tai yleiseen tuomioistuimeen riidan laadusta riippuen. Työsopimuksen ja TES:n mukaisia saatavia — kuten maksamatta jääneitä ylityökorvauksia tai epäoikeutettuja irtisanomisia — voidaan vaatia erillisessä kanteessa. Vanhentumisaika vaatimuksille on pääsääntöisesti kaksi vuotta siitä, kun vaatimuksen olisi viimeistään pitänyt esittää.
Sosiaalialan ammattilaisen paras suoja on oman TES:nsä tuntemus ja aktiivinen ammattiliiton jäsenyys. Noin 18 000 alan ammattilaista kuuluu sopimuksen piiriin — mutta vain harva tuntee kaikki oikeutensa käytännön tasolla. Tämä dossieri on tehty juuri sitä vajetta paikkaamamaan.
Tämän dossierin jokainen osa-artikkeli syventyy yhteen sopimuksen kokonaisuuteen, tarjoten käytännön ohjeita niin yksittäiselle ammattilaiselle, HR-vastaavalle kuin sosiaalialan johtajalle. Sosiaalialan erityisyys — ympärivuorokautinen työ, asiakkaiden haavoittuva asema, korkeakoulutusvaatimus ja moniammatillisuus — tekee TES:n tuntemuksesta erityisen tärkeää. Alalla työskentelevien 18 000 ammattilaisen oikeudet eivät toteudu automaattisesti, vaan niiden toteutuminen edellyttää tietoisuutta, aktiivisuutta ja tarvittaessa ammattiliiton tukea.
Virallisia sopimusasiakirjoja ja neuvontaa löytyy myös Akavan verkkosivuilta sekä Hali ry:n julkisista materiaaleista. Käytä tätä dossieria käsikirjanasi — ja palaa siihen aina kun TES:n mukaisia kysymyksiä herää.
