Sanna VirtanenYhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyy tapasivat Valkoisessa talossa 28. heinäkuuta 2026 ja sopivat Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän sieppareiden lisenssituotannon käynnistämisestä Ukrainassa. Zelenskyy kertoi tapaamisen jälkeen, että neuvotteluissa käsiteltiin erityisesti "lisenssejä Patriot-sieppareiden valmistamiseen Ukrainassa" – ja asejärjestelmän valmistaja Raytheon on vahvistanut valmiutensa yhteistuotantoon. Samanaikaisesti Zelenskyy vieraili Lontoossa 27. heinäkuuta ja tapasi Ison-Britannian uuden pääministerin Andy Burnhamin, joka vakuutti maan "horjumattoman tuen" Ukrainalle. Nämä kaksi diplomaattista läpimurtoa merkitsevät uutta vaihetta läntisessä puolustusyhteistyössä – ja herättävät konkreettisia oikeudellisia kysymyksiä suomalaisille yrityksille, jotka harkitsevat osallistumista kasvavaan eurooppalaiseen puolustusalan toimitusketjuun.
Patriot-sopimus: mitä tapahtui Washingtonissa?
Patriot (Phased Array Tracking Radar for Intercept on Target) on yksi maailman kehittyneimmistä ilmatorjuntajärjestelmistä, jota Yhdysvallat on tähän asti pitänyt tiukasti omissa käsissään. Yhdysvallat ei normaalisti myönnä tämän tasoisia puolustusmateriaalin valmistusoikeuksia muille maille – varsinkaan aktiivisessa aseellisessa konfliktissa oleville valtioille. Trumpin ja Zelenskyin sopimus on siis historiallinen poikkeus.
Sopimuksen taustalla on Ukrainan pitkäaikainen tavoite rakentaa oma puolustusmateriaaliteollisuus, joka vähentää riippuvuutta lännen toimituksista. Raytheon Technologiesin edustajat ovat ilmoittaneet, että yhteistuotantoneuvottelut ovat "konkreettisessa vaiheessa". Myös Trump ilmoitti haluavansa elvyttää Venäjän kanssa käytävät rauhanneuvottelut. Edellinen kierros Ankarassa jäi ilman läpimurtoa, mutta molempien osapuolten ilmaistu halukkuus jatkaa on signaali, joka muuttaa eurooppalaista puolustuspoliittista laskentaa.
Samana päivänä – 27. heinäkuuta 2026 – Zelenskyy tapasi Lontoossa Ison-Britannian uuden pääministerin Andy Burnhamin brittiläisen laivaston tukikohdassa. Vierailu oli Burnhamin ensimmäinen ulkomaisen valtion johtajan tapaaminen pääministeriksi nousemisensa jälkeen, mikä viestii selvästi Ukrainan prioriteettiasemasta brittipolitiikassa. Britannia sitoutui vierailun yhteydessä jatkamaan pitkäjänteistä puolustusmateriaalitukea Ukrainalle, mukaan lukien meritorjuntaohjuksia ja pitkän kantaman tykistöä.
Eurooppalaisille puolustusalan yrityksille näiden tapaamisten ketju on käytännön signaali: läntisen puolustuksen toimitusketjuja ollaan aktiivisesti rakentamassa uudelleen, ja alihankkijamahdollisuudet kasvavat nopeasti. Suomi NATO-maana on tässä muutoksessa keskeisessä asemassa.
Suomi NATO-maana: avautuvat markkinat ja uudet sääntelyvelvoitteet
Suomi liittyi NATO:on huhtikuussa 2023, ja se on muuttanut perustavanlaatuisesti suomalaisen puolustusalan yrityksen aseman eurooppalaisissa puolustushankkeissa. Suomalaiset yritykset voivat nyt osallistua hankkeisiin, joihin aiempi sotilaallinen liittoutumattomuus olisi estänyt pääsyn.
EU:n puolustusalan investointiohjelma EDIP (European Defence Investment Programme) käynnistyi vuonna 2025 ja jakaa 1,5 miljardia euroa eurooppalaisen puolustusmateriaalituotannon vahvistamiseen vuosina 2025–2027. Suomalaiset teknologiayritykset, elektroniikkavalmistajat ja erikoiskomponenttien tuottajat ovat potentiaalisia EDIP-rahoituksen hyödyntäjiä. Rahoitusohjelma on kuitenkin sidottu EU:n tiukkaan puolustusmateriaalin sääntely-ympäristöön: jokainen EDIP-hankkeeseen osallistuva yritys sitoutuu noudattamaan EU:n yhteistä kantaa aseiden viennistä (2008/944/YUTP) sekä asetusta kaksikäyttötuotteiden viennistä [(EU) 2021/821].
Suomen puolustusvienti on kasvanut: puolustusministeriön mukaan vientiluvat myönnettiin lähes 200 miljoonan euron arvosta vuonna 2024. Alan asiantuntijat arvioivat luvun kasvavan merkittävästi lähivuosina NATO-jäsenyyden tuomien yhteishankintojen myötä. Patriot-sopimuksen kaltaiset järjestelyt avaavat suomalaisille yrityksille merkittäviä mahdollisuuksia – mutta mukana tulee laaja juridinen velvollisuuksien verkko, jonka aliarvioiminen voi tulla kalliiksi.
EU:n yhteinen kanta aseiden viennistä (2008/944/YUTP) velvoittaa jäsenvaltioita arvioimaan jokaisen vientilupahakemuksen erikseen kahdeksan kriteerin perusteella. Nämä kriteerit kattavat muun muassa ihmisoikeustilannetta kohdemaassa, alueellista vakautta ja humanitaarisen oikeuden noudattamista. Vaikka Ukraina on läntisten hallitusten tukema, lupaprosessi ei ole automaattinen, ja yrityksen on varauduttava perustelemaan vientinsä tarkoituksenmukaisuus.
Lisätietoja Suomen puolustusmateriaalin vientilupamenettelyistä löytyy Puolustusministeriön verkkosivuilta.
Konkreettinen tapaus: tamperelainen pk-yritys Patriot-toimitusketjussa
Tarkastellaan tilannetta konkreettisesti. Kuvitellaan 25 henkilöä työllistävä tamperelainen tarkkuuselektroniikan valmistaja – kutsutaan sitä nimellä RFTech Oy – joka saa helmikuussa 2027 tarjouspyynnön eurooppalaiselta puolustuskonsortiumilta. Konsortio rakentaa Ukrainaan Patriot-sieppareiden kokoonpanolinjaa ja tarvitsee RFTech Oy:n valmistamia RF-signaalinkäsittelykomponentteja. Sopimuksen arvo on 750 000 euroa ensimmäiselle vuodelle ja potentiaalisesti 2,5 miljoonaa euroa kolmen vuoden ajalta.
Skenaario A – ilman oikeudellista ennakkoanalyysia: RFTech Oy allekirjoittaa sopimuksen maaliskuussa 2027 ja alkaa toimittaa komponentteja elokuussa 2027. Marraskuussa 2027 yritys saa kirjeen Yhdysvaltojen Directorate of Defense Trade Controls -virastolta (DDTC): RF-komponenteissa käytetty teknologia on alun perin lisensoitu yhdysvaltalaiselta toimittajalta, ja komponentit ovat ITAR:n (International Traffic in Arms Regulations) piirissä. Koska RFTech Oy ei ole rekisteröitynyt ITAR-viejäksi eikä hakenut siirtolupaa, rikkomuksia on jo 5 toimituskerran verran. ITAR-rikkomuksesta seuraa enimmillään 1 000 000 dollarin siviilisakko rikkomuskohtaisesti – teoriassa jopa 5 miljoonan dollarin vastuu. Lisäksi RFTech Oy suljetaan kaikkien yhdysvaltalaisten puolustusalan sopimusten ulkopuolelle toistaiseksi.
Skenaario B – oikeudellisen ennakkoanalyysin kanssa: RFTech Oy tilaa ennen ensimmäistäkään tarjousta asianajajalta ITAR-analyysin (commodity jurisdiction -selvitys), jonka kustannus on 4 000 euroa. Selvitys osoittaa, että kaksi kolmesta komponenttityypistä on ITAR:n piirissä. Asianajaja auttaa hakemaan TAA-sopimuksen (Technical Assistance Agreement) DDTC:ltä – prosessi kestää 45 päivää. Sopimus allekirjoitetaan huhtikuussa 2027 force majeure -lausekkeella, joka suojaa viivästyssakoilta lupaprosessin ajalta. Ensimmäinen toimitus tapahtuu syyskuussa 2027 täysin sääntelyjen mukaisesti, ja RFTech Oy avaa oven jatkohankinnoille samalta konsortiumilta.
Ero skenaarioiden välillä: 4 000 euron juridinen analyysi vs. jopa 5 miljoonan dollarin sanktiot.
Kolme juridista riskiä jokaisessa puolustussopimusneuvottelussa
1. Vientiluvat: pidempi prosessi kuin useimmat odottavat
Puolustusmateriaalin vienti Suomesta edellyttää lupaa puolustusministeriöltä, vaikka tuotteet menisivät ensin toiseen EU-maahan tai eurooppalaiselle väliportaalle. Lupaprosessi kestää tyypillisesti 30–90 päivää, monimutkaisissa tapauksissa jopa 6–12 kuukautta. Sopimusehdoissa on siksi tärkeää sitoa toimitusaikataulu luvan myöntämiseen – ei sopimuksen allekirjoittamispäivään. Asianajaja osaa neuvotella tämän ehdon sopimukseen ennen sen allekirjoittamista, ja se voi pelastaa yrityksen merkittäviltä sopimussakoilta.
2. ITAR-tartunta: yllättävä laajenemisriski koko tuotelinjalle
Yksikin ITAR-sääntelyn alainen komponentti koko järjestelmässä tarkoittaa, että koko lopputuote tulee ITAR:n alaiseksi. Tätä kutsutaan ITAR-tartunnaksi ("ITAR taint"). Suomalainen yritys saattaa ostaa alustoihinsa osia kymmeniltä toimittajilta, ja jos yksikin niistä sisältää yhdysvaltalaista puolustusalan teknologiaa, se laajentaa vientirajoituksia koko tuotelinjan osalta – myös tuotteiden osalta, joita ei alun perin ajateltukaan viennin piiriin. Asianajaja tekee toimitusketjuanalyysin ja auttaa suunnittelemaan hankintastrategian, joka minimoi tartunnan riskin.
3. Sopimussakkoriskit viranomaisluvan viivästyessä
Kansainvälisissä puolustusalan sopimuksissa on tyypillisesti 1–5 prosentin sopimussakot kuukausikohtaisesta viivästymisestä. Jos vientilupaprosessi viivästyy kahdella kuukaudella – täysin tavanomainen tilanne ensikertaa hakevalle yritykselle – 750 000 euron sopimuksessa se tarkoittaa 15 000–37 500 euron sopimussakkoa ilman yrityksen omaa syytä. Asianajaja voi neuvotella sopimukseen force majeure -lausekkeen ja viranomaislupaehdon, jotka suojaavat yritystä tällaisilta odottamattomilta kustannuksilta jo ennen sopimuksen allekirjoittamista.
Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää myös immateriaali- ja salassapitolausekkeisiin: puolustusalan sopimukset sisältävät usein laajoja luottamuksellisuusvelvoitteita, ja rikkominen voi johtaa lisäkorvauksiin pääsopimuksen sopimussakkojen päälle.
Milloin konsultoida asianajajaa ja mitä odottaa?
Monet suomalaiset pk-yritykset erehtyvät ajattelemaan, että puolustusalan juridiikka on vain suuryritysten huoli. Todellisuudessa juuri pienemmillä yrityksillä on eniten menetettävää, koska niillä ei ole sisäistä compliance-osastoa tunnistamaan riskejä. Tarjouspyyntö eurooppalaiselta puolustuskonsortiumilta vaikuttaa houkuttelevalta – ja voi olla sitä – mutta se vaatii huolellista ennakkovalmistelua.
Paras hetki ottaa yhteyttä vientisääntelyyn ja puolustussopimusoikeuteen erikoistuneeseen asianajajaan on ennen ensimmäistäkään sitovaa tarjousta tai aiesopimuksen allekirjoittamista. Varhainen juridinen neuvonta maksaa tyypillisesti 3 000–10 000 euroa riippuen analyysin laajuudesta – summa, joka on vähäinen verrattuna potentiaalisiin sanktioihin tai menetettyihin kauppoihin.
Asianajaja auttaa konkreettisesti:
- ITAR- ja EU:n kaksikäyttöasetusanalyysissä, joka kertoo, mille listalle tuotteet kuuluvat
- Realistisen lupamenettelyn aikataulun arvioimisessa suhteessa sopimusneuvotteluihin
- Sopimusehtojen neuvottelemisessa siten, että viivästysriskit on katettu asianmukaisilla lausekkeilla
- Sen selvittämisessä, onko yrityksellä velvollisuus rekisteröityä ITAR:n mukaiseksi viejäksi ennen ensimmäistäkään kauppaa
- Suomen lain 282/2012 mukaisten vientilupahakemusten valmistelussa
- Alihankintasopimusten muotoilussa niin, että myös alihankkijasi ovat tietoisia mahdollisista ITAR-velvoitteistaan
Sopimuksen juridinen valmistelu on myös kilpailuetu: tarjouskilpailuissa konsortiumit suosivat toimittajia, jotka voivat osoittaa jo etukäteen olevansa compliance-valmiita. ITAR-rekisteröinti ja selkeä lupastatus voivat ratkaista sopimusneuvottelun suunnan.
Trumpin ja Zelenskyin solmima Patriot-lisenssisopimus on vasta alkua läntisen puolustustuotannon rakennemuutoksessa. Suomalaisille yrityksille, jotka haluavat hyödyntää tämän murroksen tarjoamat mahdollisuudet, oikeudellinen valmistautuminen on erottamaton osa liiketoimintasuunnitelmaa. Hyvä asianajaja ei ainoastaan tunnista riskejä – hän auttaa rakentamaan prosessit, joiden avulla yritys voi osallistua puolustusalan hankkeisiin kilpailukykyisesti ja sääntelyjen mukaisesti.
Lisätietoja aiemmista Zelenskyyin Suomi-vierailuihin liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä löydät aiemmasta katsauksestamme. Expert Zoom -palvelun kautta löydät vientisääntelyyn ja puolustussopimusoikeuteen perehtyneen asianajajan, joka osaa arvioida juuri sinun yrityksesi tilanteen suhteessa Suomen lainsäädäntöön, EU-sääntelyyn ja ITAR-velvoitteisiin.
Tämä artikkeli on journalistinen katsaus eikä muodosta oikeudellista neuvontaa. Jokainen yritys ja tilanne on erilainen – yritysten tulee aina hankkia asiantuntija-arvio omasta tilanteestaan ottamalla yhteyttä asianajajaan.
