Anna NieminenKesäkuussa 2026 Susanna Penttilä parkeerasi kuuluisan "kohubussinsa" Helsingin juhlaviikkojen läheisyyteen ja tarjosi nuorille miehille mahdollisuutta osallistua OnlyFans-videoiden tekoon. Reaktio oli välitön ja laaja. Mutta lakimiesten kannalta kaikkein merkittävin kommentti tuli eräältä lakiprofessorilta, joka totesi MTV Uutiset -medialle suoraan: "En ole nähnyt vastaavaa aiemmin." Pian viranomainen puuttuikin Penttilän yhtiöön ja löysi puutteita yritystiedoista. Tapaus herättää kysymyksen, jota jokaisen suomalaisen yrittäjän kannattaa pohtia: milloin uudenlainen liiketoiminta ylittää laillisen rajan – ja mitä seuraa, jos viranomainen astuu kuvioon?
Tapaus, joka pysäytti lakiprofessorin
Penttilä on yksi Suomen tunnetuimmista OnlyFans-sisällöntuottajista. Hän on kertonut julkisesti tienaavaneen OnlyFans-alustalla lähes puoli miljoonaa euroa. Kohubussin ympärille syntyi intensiivinen julkinen väittely: Katariina Souri tuomitsi toiminnan julkisesti sanomalla, että "tämä ei ole oikein eikä hyväksyttävää." Osa mediasta käsitteli asiaa lähinnä viihdeuutisena, osa yhteiskunnallisena ilmiönä.
Oikeudellisesti kiinnostavampaa oli kuitenkin se, mitä tapahtui viranomaisen tasolla. Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) tai aluehallintoviranomaisten puuttuminen yritystoimintaan löydettyjen rekisteriepäsäännönmukaisuuksien takia on tavanomainen, mutta yrittäjää harvoin huomiota herättävä asia. Penttilän kohdalla se nousi julkisuuteen nimenomaan tapauksen laajemman kohuluonteen vuoksi.
Lakiprofessorin hämmästys kertoo jotain oleellista nykyajasta: täysin uudenlaiset digitaaliset liiketoimintamallit syntyvät nopeammin kuin lainsäätäjä ehtii reagoida. Suomessa ei ole erityistä "sisältötaloutta" koskevaa sääntelyä – sovellettavaksi tulevat yleiset siviili- ja rikosoikeudelliset normit, joiden tulkinta voi olla epäselvää myös asiantuntijoille. Tämä on jo itsessään oikeudellinen riski: epäselvä tilanne tarkoittaa, että myös viranomaisilla on laajempi harkintavalta tulkita tilannetta tavalla tai toisella. Yrittäjä, joka ei ole etukäteen selvittänyt toimintansa lainmukaisuutta, on heikommassa asemassa neuvoteltaessa viranomaisen kanssa.
Suomalainen laki ja digitaalinen liiketoiminta – harmaat alueet
Suomessa rikoslain 20 luvun 9 §:ssä on rangaistava parittaminen, johon voi syyllistyä henkilö, joka "edistää tai hyötyy toisen harjoittamasta seksuaalipalvelujen myynnistä". Samalla laissa ei kriminalisoida yksityistä, vapaaehtoista aikuisviihteen tuottamista tai sen julkaisemista laillisilla alustoilla, kuten OnlyFans tai Fansly.
Tässä on oikeudellinen veitsenterä: kun sisällöntuottaja ottaa mukaan ulkopuolisia henkilöitä, tilanne voi muuttua. Jos kyseessä on tasavertainen sopimussuhde, jossa molemmat osapuolet ovat täysi-ikäisiä, toimivat vapaaehtoisesti ja saavat korvauksen omasta suorituksestaan, kyse on todennäköisimmin laillisesta palvelusopimuksesta. Jos taas yhden osapuolen katsotaan taloudellisesti hyötyvän toisen seksuaalisesta toiminnasta, parittamistunnusmerkit saattavat täyttyä. Rajalinja ei ole yksiselitteinen, ja juuri siksi lakiprofessori ilmaisi hämmästyksensä.
EU:n digitaalisten palvelujen asetus (DSA), joka astui täysimääräisesti voimaan vuonna 2024, velvoittaa digitaalisia alustoja aktiiviseen sisällönvalvontaan. Sisällöntuottaja ei itse suoraan kuulu DSA:n piiriin – mutta jos hänen toimintansa katsotaan laittomaksi Suomen oikeuden nojalla, Suomen viranomaiset voivat pyytää alustaa poistamaan sisällön tai jakamaan käyttäjätietoja. Tämä on konkreettinen muutos vuoteen 2022 verrattuna: alustojen vastuu on kasvanut, ja siten myös viranomaisten kyky puuttua tilanteisiin on lisääntynyt.
Myös tekijänoikeuskysymykset nousevat digitaalisessa sisällöntuotannossa esiin. Kun kaksi henkilöä osallistuu yhteiseen videoon, kumpikin luo suojattua teosta. Ilman kirjallista sopimusta tekijänoikeudet eivät automaattisesti siirry toiselle osapuolelle – tämä voi johtaa riitaan siitä, kuka saa julkaista materiaalin ja kenellä on oikeus vaatia sen poistamista.
Kaikki tämä luo tilanteen, jossa yrittäjä saattaa vilpittömästi uskoa toimivansa lainmukaisesti – ja silti saada viranomaiskirjeen.
Konkreettinen tilanne: viranomainen tulee yrittäjän ovelle
Kuvittele tilanne, joka ei ole kaukaa haettua: olet perustanut osakeyhtiön vuonna 2024 tarjoamaan digitaalista sisällöntuotantoa – podcast-jaksoja, livestriimejä tai verkkokursseja. Liiketoimintasi on kasvanut nopeasti ja liikevaihto on noussut 75 000 euroon vuodessa. Olet niin kiireinen, että tilinpäätöstä tilikauden 2024 osalta ei ole vielä toimitettu PRH:lle, vaikka määräaika oli elokuussa 2025.
Jos saat PRH:n muistutuskirjeen ja reagoit 30 päivässä: Toimitat tilinpäätöksen puutteista huomautettuna, puute poistuu ja yhtiö jatkaa toimintaansa normaalisti. Enimmäiskulu: kirjanpitäjän 150–200 euron lisälasku. Tilanne on ohi.
Jos et reagoi muistutukseen: PRH voi määrätä uhkasakon, joka on tyypillisesti 500–2 000 euroa. Uhkasakkomenettely voidaan toistaa. Jos laiminlyönti jatkuu useita vuosia, yhtiö voidaan asettaa selvitystilaan ja poistaa kaupparekisteristä – tämä voi tapahtua ilman lisäilmoitusta, jos osoitetiedot ovat vanhentuneet.
Entä jos toimialasi vaatii luvan, jota sinulla ei ole? Silloin kaikki ilman lupaa tehty liiketoiminta voidaan julistaa laittomaksi jälkikäteen. Maksetut arvonlisäverot ja ennakot eivät palaudu, mutta vastuu velvoitteista pysyy. Lisäksi saatat vastata henkilökohtaisesti, jos osakeyhtiön vastuuta ei ole kunnolla erotettu omasta toiminnastasi. Penttilän kohdalla kyse oli nimenomaan yritystietojen puutteista – helpoin ja nopein korjata, mutta vain silloin, kun siihen reagoidaan heti.
On myös tärkeää ymmärtää, että viranomaisen puuttuminen ei automaattisesti tarkoita rikossyytettä tai edes hallinnollista sanktiota. PRH:n kehotus tilinpäätöksen toimittamiseksi on hallintomenettelyä, johon reagoiminen ajoissa riittää. Ongelma syntyy vasta laiminlyönnistä – ja nimenomaan siinä piilee Penttilän tapauksen opetus kaikille yrittäjille: viranomainen ei lähde hakemaan ongelmia, mutta kun puute havaitaan, se käsitellään loppuun.
Miten yrittäjä suojautuu viranomaisriskeiltä?
Penttilän tapaus toi esiin kolme keskeistä riskikohtaa, jotka koskevat myös täysin tavanomaisia yrittäjiä:
Rekisteritietojen ylläpito. PRH:n kaupparekisteri on se tietokanta, johon viranomaiset katsovat. Tilinpäätös on toimitettava kahdeksan kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Vastuuhenkilöiden tiedot, yhtiön kotipaikka ja toimiala on pidettävä oikeina. Puutteelliset rekisteritiedot ovat yleisin syy siihen, että viranomainen ottaa yrittäjään yhteyttä.
Toimialakohtaisten lupavaatimusten tarkistus. Suomessa hyvin monella alalla tarvitaan erillinen lupa: ravintolatoiminta, terveydenhuolto, turvallisuusala, elintarviketuotanto, taksilupa, yksityinen sosiaalipalvelu. Luvanvaraiset toimialat ja hakulomakkeet löytyvät asiointipalveluista, mutta helpoin ensiaskel on kysyä lakimieheltä, soveltuuko omaan toimialaan jokin lupavaatimus.
Sopimukset ja kirjalliset dokumentit. Erityisesti sisällöntuotannossa, jossa mukana on ulkopuolisia henkilöitä, kirjallinen sopimus on välttämätön. Sopimuksessa tulee määritellä selkeästi: kumpi osapuoli omistaa tekijänoikeudet tuotettuun sisältöön, millainen korvaus maksetaan ja millä perusteella, sekä onko kyse työsuhteesta vai toimeksiantosuhteesta. Työsuhde ja toimeksiantosuhde eroavat toisistaan merkittävästi – työnantajana velvoitteet ovat paljon laajemmat.
Kaupparekisterivelvoitteet – tarkistuslista yrittäjälle
Alla on viisi asiaa, jotka jokaisen suomalaisen yrittäjän kannattaa tarkistaa ennen kuin viranomainen soittaa ovikelloa:
- Tilinpäätös toimitettu PRH:lle? Tarkista ytj.fi-palvelusta. Jos viime tilikauden tilinpäätös puuttuu, hoida se heti.
- Vastuuhenkilöiden tiedot oikein? Hallituksen jäsenet, toimitusjohtaja ja yhtiön edustajat tulee ilmoittaa ajantasaisesti.
- Yhtiön kotipaikka ja osoite voimassa? Viranomaisten kirjeet menevät rekisteriin merkittyyn osoitteeseen – vanhentunut osoite voi tarkoittaa, että et saa tärkeistä asioista tietoa ajoissa.
- Toimiala kirjattu oikein? Jos liiketoiminta on laajentunut uusille aloille, toimialamuutos tulee ilmoittaa PRH:lle – muuten vastuuvakuutus tai alan liittymäehdot eivät ehkä kata kaikkea.
- Mahdolliset luvanvaraiset toiminnot selvitetty? Jos toimiala on vaihtunut tai laajentunut, lupavaatimukset on syytä tarkistaa etukäteen.
Hankintalain uudistuksen myötä vuonna 2026 myös pienyritykset voivat törmätä uusiin kilpailutusvaatimuksiin toimiessaan julkisten organisaatioiden kanssa. Tutustu aiheeseen tarkemmin artikkelissamme hankintalain muutoksista pk-yrittäjälle.
Asianajajan rooli – milloin on jo liian myöhäistä?
Susanna Penttilän tapaus herättää viimeiseksi kysymyksen ajoituksesta. Suomalaisessa yrittäjäkulttuurissa lakimiestä konsultoidaan usein vasta, kun ongelma on jo syntynyt. Se on kallis tapa oppia.
Lakimiehen konsultaatiotunti maksaa tyypillisesti 150–300 euroa. Yksinkertaisen sopimusmallin tai yritysrakenteen tarkistuttaminen maksaa 300–600 euroa. Sen sijaan, jos viranomainen aloittaa virallisen tutkinnan tai oikeudenkäynti käynnistyy, kustannukset lähtevät liikkeelle tuhansista euroista ja voivat nousta kymmeniin tuhansiin euroihin – puhumattakaan mainehaitoista, jotka voivat vaikuttaa liiketoimintaan vuosia.
Digitaalinen liiketoiminta kehittyy nopeammin kuin lainsäädäntö, ja Penttilän tapauksen osoittama "en ole nähnyt vastaavaa" -ilmiö on yhä yleisempi. Yrittäjä toimii uudella alueella, josta ei vielä ole vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Juuri silloin ennakoiva lakineuvonta on arvokkainta: hyvä liikejuristi osaa arvioida paitsi sen, onko toiminta laillista, myös sen, millaisia riskejä yrittäjä ottaa harmaalla alueella toimiessaan.
Suomessa liikejuridinen konsultaatio on historiallisesti ollut suuryritysten etuoikeus. Tämä on kuitenkin muuttunut: lakipalveluita tarjoavat verkossa myös pienyrittäjille suunnatut palvelut, ja ensikonsultaation voi saada jo tunnin hinnalla. Verrokkimaissa, kuten Ruotsissa ja Saksassa, yrittäjien lakipalveluiden käyttö on selvästi yleisempää – ja se näkyy myös siinä, että vastaavia yllättäviä viranomaispuuttumisia tapahtuu vähemmän. Suomalaiset yrittäjät ottavat yhä enemmän lakipalveluita käyttöön jo yrityksen perustamisvaiheessa, ja tämä kehitys on tervetullut.
Expert Zoom -palvelussa voit löytää kokeneen liikejuristin tai asianajajan, joka pystyy arvioimaan yrityksesi oikeudellisen tilanteen jo ensimmäisellä konsultaatiokerralla – ennen kuin viranomainen astuu kuvioon.
Tämä artikkeli on yleistä tiedotusta eikä muodosta oikeudellista neuvontaa. Oman oikeudellisen tilanteesi arviointiin on aina suositeltavaa kääntyä pätevän lakimiehen puoleen.
