Poliisi kiilasi mopoilijan Tuusulassa – mitä oikeuksia uhrilla on vahingonkorvaukseen?

Lauantai-iltana Tuusulassa käynnistyi poliisiajoneuvon takaa-ajo, joka päättyi rajusti: partioauto kiilasi pakenevan mopoilijan tieltä, ja ajoneuvo suistui ojaan törmäten tien varressa olleeseen aitarakenteeseen niin kovaa, että rakenne hajosi täysin. Video tapahtumasta levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa, ja poliisi vahvisti tapauksen Yle Uutisille. Mopoilijalla ei ole hengenvaaraa, mutta tapauksen tutkinnan siirtäminen Helsingin poliisille herättää tärkeän kysymyksen monelle: onko poliisilla ylipäätään oikeus kiilata mopoilija tieltä, ja mitä oikeuksia vahingoittuneella on vahingonkorvaukseen?

Mitä Tuusulassa tarkalleen tapahtui?

Elokuun 9. päivänä 2026 Tuusulassa järjestettiin mopomiitti, johon osallistui useita nuoria mopoilijoita. Yksi mopoilijoista ryhtyi pakoon poliisipartiota, minkä seurauksessa partio teki päätöksen pysäyttää ajoneuvo kiilaamistaktiikalla. Mopoilija suistui ojaan ja törmäsi aitarakenteeseen niin voimakkaasti, että rakenne hajosi täysin.

Poliisi vahvisti tapahtuman Yle Uutisille ja kertoi siirtäneensä tutkinnan Helsingin poliisin vastuulle. Tämä on vakiintunut menettely: kun poliisi itse on osapuolena mahdollisessa vahinkotapauksessa, ulkopuolinen yksikkö tutkii tapauksen puolueettomasti. Sosiaalisessa mediassa video herätti laajan keskustelun poliisin voimankäyttötavoista. Monet kommentoijat kysyivät suoraan: onko tällainen kiilaaminen ylipäätään laillista?

Tutkinnan siirto ei kuitenkaan vastaa siihen, mitä tuhannet suomalaiset ovat tapahtuman jälkeen googlettaneet: mitä vahingonkorvausta mopoilija voi vaatia – ja keneltä?

Milloin poliisin kiilaaminen on laillista – ja milloin se ylittää rajat?

Poliisilain (872/2011) 2 luvun 17 §:n mukaan poliisilla on oikeus käyttää tarpeellisia voimakeinoja virkatoimen suorittamiseksi. Pelkkä lain tarjoama oikeus ei kuitenkaan tarkoita, että mitä tahansa voimaa saa käyttää missä tilanteessa tahansa. Laki asettaa kolme ehdotonta rajoitetta, joiden kaikkien on täytyttävä samanaikaisesti ennen kuin kiilaamistaktiikan käyttö on lainmukaista.

Välttämättömyysperiaate edellyttää, että voiman käyttö on sallittua vain, jos tavoitetta ei voida saavuttaa lievemmillä keinoilla. Jos mopoilija olisi voitu pysäyttää esimerkiksi sulkemalla reitit eteenpäin, kutsumalla lisäpartioita tai odottamalla turvallisempaa pysäyttämispaikkaa, kiilaaminen ei täytä välttämättömyysvaatimusta.

Suhteellisuusperiaate tarkoittaa, että käytetyn voiman on oltava oikeassa suhteessa konkreettiseen uhkaan. Yöllinen kiilaus asutulla alueella mopoilijaa vastaan, jonka epäillään ensisijaisesti liikennerikkomuksesta, on hyvin erilainen tilanne kuin aseistautuneen rikollisen pysäyttäminen. Suhteellisuusarvioinnissa otetaan huomioon muun muassa ajoneuvon nopeus, pakoreitin vaarallisuus, alueen asutustiheys ja mahdolliset sivulliset.

Tarkoituksenmukaisuusperiaate edellyttää, että toimenpide edistää lainmukaista poliisitehtävää eikä aiheuta kohtuuttomia haittoja sivullisille tai toimenpiteen kohteelle. Erityisesti nuorten kohdalla harkintakynnyksen tulee olla korkea juuri siksi, että nuori saattaa reagoida tilanteeseen arvaamattomasti.

Helsingin poliisin suorittama tutkinta selvittää nimenomaan näitä kysymyksiä. Jos kaikki kolme edellytystä eivät täyty, toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi – ja se vahvistaa uhrin oikeutta täysimääräiseen vahingonkorvaukseen. Olennaista on myös ymmärtää, että korvausvastuu voi olla olemassa jo silloin, kun kiilaaminen katsottaisiin sinänsä lailliseksi mutta aiheuttaisi poikkeuksellisen suuren vahingon.

Kuka maksaa vahingot – poliisi henkilökohtaisesti vai valtio?

Monelle tulee yllätyksenä, että vahingonkorvausvastuu ei kuulu yksittäiselle poliisivirkamiehelle, vaan valtiolle vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun 2 §:n nojalla. Korvausta ei haeta poliisilaitokselta, vaan Valtiokonttorista, joka käsittelee valtion virkatoiminnasta aiheutuneet vahingot.

Käytännön prosessi etenee näin:

1. Vahingoittunut tai hänen laillinen edustajansa jättää kirjallisen korvaushakemuksen Valtiokonttorille – hakemuslomake ja ohjeet löytyvät viraston verkkosivuilta
2. Valtiokonttori pyytää poliilin selvityksen tapahtuneesta sekä kopion sisäisestä tutkintaraportista
3. Käsittelyaika on tyypillisesti kolmesta kuuteen kuukauteen tapauksen monimutkaisuudesta riippuen
4. Valtiokonttorin päätökseen voi hakea muutosta vakuutusoikeudelta 30 vuorokauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista
5. Jos korvaus evätään tai sen määrä on riittämätön, asia voidaan saattaa yleiseen tuomioistuimeen siviilikanteella

Ajoneuvovahingoissa tilanne voi olla kaksikanavainen: mopon liikennevakuutus voi ensin korvata kolarivahinkoihin, minkä jälkeen vakuutusyhtiö hakee regressioikeutensa perusteella maksamiaan korvauksia takaisin valtiolta. Kuljettajan ei siis tarvitse valita yhden kanavan välillä – molemmat voivat olla käytettävissä samanaikaisesti.

Henkilövahingoissa, kuten luunmurtumissa, aivotärähdyksissä tai selkävammoissa, korvaus voi kattaa lääkärikulut, kuntoutuksen, kivun ja kärsimyksen sekä ansionmenetyksen. Korvauksen suuruus määräytyy tapauskohtaisesti vahingon vakavuuden ja pitkäaikaisvaikutusten perusteella.

On myös tärkeää muistaa, että Suomessa poliisin voimankäytöstä tehdään vuosittain kymmeniä kanteluita ja korvausvaatimuksia. Valtiokonttori käsittelee useita poliisivahinkoja vuodessa, ja korvauksia maksetaan säännöllisesti – tämä on siis vakiintunut oikeuskäytäntö, ei poikkeustilanne.

Konkreettinen tapaus: mitä kiilauksen uhrille kuuluu rahassa?

Otetaan realistinen esimerkki, joka vastaa Tuusulan tapahtumia: 17-vuotias mopoilija suistuu ojaan poliisin kiilauksen seurauksena. Mopo vaurioituu korjauskelvottomaksi, mopoilija murtaa ranteensa törmäyksessä ja hänelle kertyy kolmen viikon sairauspoissaolo koulusta.

Jos poliisin toimenpide todetaan suhteettomaksi tai lainvastaiseksi, Valtiokonttorista haettavissa olevat korvaukset voivat olla seuraavat:

• Mopon käypä arvo (vakiovauriokorjauksen ylittäessä ajoneuvon arvon, esim. 1 400 €): täysimääräinen korvaus Valtiokonttorista ajoneuvovahinkoina
• Ranteen leikkaus ja kuntoutus julkisessa terveydenhuollossa (arvio 2 800–4 200 €): korvattavissa henkilövahinkoina, jos syy-yhteys kilaukseen voidaan osoittaa dokumentaatiolla
• Lääkärikäynnit, lääkkeet ja fysioterapia (arvio 350–600 €): korvattavissa suoraan kulutostettuina kuitteina
• Opiskeluhaitan korvaus (3 viikkoa): alaikäisellä lasketaan minimipalkkavertailun kautta, arvo noin 900–1 500 €
• Kipu ja kärsimys rannemurtumasta: tyypillisesti 800–2 500 € vakavuudesta riippuen

Yhteensä vahingon kokonaissumma voi olla 6 250–10 300 € – kaikki täysin haettavissa valtiolta, jos toimenpide todetaan lainvastaiseksi.

Jos kiilaaminen sen sijaan katsotaan lailliseksi, ajoneuvovahinko katetaan liikennevakuutuksesta, mutta henkilövahinkojen korvattavuus voi olla merkittävästi suppeampaa. Tässä on se ratkaiseva ero: tutkinnan lopputulos vaikuttaa suoraan haettavissa olevan korvauksen suuruuteen. Jos kiilaaminen oli laillista mutta aiheutti silti poikkeuksellista vahinkoa, ns. ankara vastuu voi silti tarjota jonkin tasoisen korvausperustan – tämä on kuitenkin tapauskohtaista arviointia.

Tärkeä aikaraja: vahingonkorvauslain mukaan vaatimus on esitettävä pääsääntöisesti kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingosta tuli tietoiseksi. Poliisin tutkinnan odottaminen ei keskeytä tätä määräaikaa automaattisesti – siksi hakemuksen jättäminen ja asiantuntijan konsultointi kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, ei vasta kun tutkinta on valmis.

Vaikuttaako pakoon ajaminen oikeuteen saada korvausta?

Kyllä – mutta ei niin radikaalisti kuin moni luulee. Jos mopoilija pakeni poliisia, hän on todennäköisesti syyllistynyt ainakin liikenneturvallisuuden vaarantamiseen tai häiriökäyttäytymiseen. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti poista oikeutta vahingonkorvaukseen poliisin toimenpiteestä aiheutuneista vammoista tai omaisuusvahingoista.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n myötävaikutussäännöksen nojalla korvausta voidaan alentaa, jos vahingonkärsinyt on itse myötävaikuttanut vahingon syntymiseen. Oikeuskäytännössä alennuksen suuruus vaihtelee tilanteen mukaan. Pelkkä pakoon ajaminen ei yleensä leikkaa korvauksia nollaan, erityisesti jos kiilaaminen itsessään katsotaan suhteettomaksi tai harkitsemattomaksi. Tuomioistuimet ovat arvioineet myötävaikutusta yleensä 20–50 prosentin alennuksena, ei täydellisenä korvauskieltona.

Käytännön viesti: hakija voi aina jättää korvaushakemuksen, vaikka oma käyttäytyminen ei olisi ollut nuhteeton. Valtiokonttorin ja tuomioistuimen tehtävä on arvioida myötävaikutus tapauskohtaisesti – se ei ole jotain, minkä hakijan itse pitää ratkaista etukäteen.

Mitä tapahtuu tutkinnan aikana – ja pitääkö odottaa sen valmistumista?

Yksi yleisimmistä kysymyksistä on, pitääkö korvaushakemuksen kanssa odottaa tutkinnan lopputulosta. Vastaus on: ei välttämättä. Korvaushakemuksen voi ja kannattaa jättää Valtiokonttorille jo tutkinnan ollessa käynnissä. Valtiokonttori voi pyytää tutkinnasta kopion suoraan poliisille, ja käsittely voidaan keskeyttää tutkinnan ajaksi jos se on tarkoituksenmukaista – mutta kello kolmen vuoden vanhentumisajasta käy koko ajan.

Tutkinnan aikana kannattaa myös seurata, käynnistyykö tapauksesta esitutkinta. Jos poliisi käynnistää esitutkinnan kilauksesta mahdollisena virkarikosnäkökulmasta, se on vahva signaali siitä, että viranomainen itse epäilee toimenpiteen laillisuutta – ja tämä vaikuttaa suoraan korvausnäkymiin.

Mitä pitäisi tehdä nyt?

Jos olet joutunut vastaavaan tilanteeseen tai tunnet jonkun, johon se koskee, toimi näin mahdollisimman pian:

1. Dokumentoi kaikki välittömästi – valokuvat ajoneuvosta, vammoista, onnettomuuspaikasta ja mahdollisista todistajista; myös heti tapahtuneen jälkeen otetut kuvat ovat keskeisiä todisteita
2. Hanki tapausraportti – pyydä poliisin tapahtumailmoitus kirjallisena heti, kun se on saatavilla; se on korvaushakemuksen tärkein liiteasiakirja
3. Ilmoita liikennevakuutukseen – ajoneuvovahinko on ilmoitettava vakuutusyhtiölle ilman turhaa viivästystä
4. Käynnistä korvaushakemus Valtiokonttorille – prosessi kestää kuukausia, joten se kannattaa aloittaa aikaisessa vaiheessa tutkinnasta riippumatta
5. Konsultoi asianajajaa – etenkin henkilövahingon tai suuren omaisuusvahingon tapauksessa asiantunteva liikenneoikeuden asianajaja voi merkittävästi parantaa korvauksen lopullista summaa ja nopeuttaa käsittelyä

Tuusulan tapaus muistuttaa, että poliisin toimenpiteistäkin on oikeus ja mahdollisuus vaatia vastuuta lainmukaisessa viitekehyksessä. Oikeus vahingonkorvaukseen ei riipu yksinomaan siitä, onko oma toiminta ollut moitteetonta – se riippuu ensisijaisesti siitä, oliko viranomaistoiminta suhteellisuusperiaatteen mukaista.

Lisätietoa poliisin voimankäyttöoikeuksista löytyy Poliisilain 872/2011 ajantasaisesta tekstistä Finlexissä.

Huomio: Tämä artikkeli tarjoaa yleistä oikeudellista tietoa eikä korvaa henkilökohtaista oikeudellista neuvontaa. Yksittäisten tapausten arvioinnissa suosittelemme aina kääntymistä pätevän asianajajan puoleen.