Anna NieminenKesäkuun 27. päivänä 2026 Kuusankoskella henkilöauto törmäsi jalankulkijaan varhain aamulla. Uhri menehtyi paikalle tulleiden ensihoitajien yrityksistä huolimatta. Kuljettaja pakeni onnettomuuspaikalta, mutta poliisi pidätti hänet pian. Syytteet ovat vakavia: törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, törkeä rattijuopumus, törkeä kuolemantuottamus ja liikennerikospako. Muutama viikko aiemmin, toukokuussa 2026, jalankulkija jäi auton alle Porissa Helsinkitiellä lentokentän lähellä ja menehtyi paikan päällä. Tilastokeskuksen toukokuun 2026 kuukausiraportin mukaan tieliikenteessä kuoli yhteensä 16 ihmistä – heistä kahdeksan oli jalankulkijoita. Luvut herättävät kysymyksen, jonka monet uhrit tai omaiset eivät osaa esittää oikeassa hetkessä: mitä laki oikeasti takaa jalankulkijalle, ja milloin asianajajan apu on välttämätön?
Jalankulkijaonnettomuudet Suomessa: tilanne kesällä 2026
Liikenneturvan pitkän aikavälin tilastoista käy ilmi, että jalankulkijat ovat yksi tieliikenteen haavoittuvimmista käyttäjäryhmistä. Kevyellä suojauksella kadulla liikkuva ihminen on täysin eri asemassa kuin teräskuoressa istuva kuljettaja. Vaikka liikennekuolemien kokonaismäärä on laskenut merkittävästi viime vuosikymmenien aikana – turvallisuusjärjestelmien, liikennesuunnittelun ja tiukentuneiden nopeusrajoitusten ansiosta – jalankulkijoita koskevat vakavat onnettomuudet eivät ole kadonneet.
Tilastokeskuksen vuoden 2026 ennakkotilastojen mukaan tammikuussa tieliikenteessä kuoli 9 ihmistä, maaliskuussa 8 ja toukokuussa 16 – yhteensä jo yli 30 kuolemaa pelkästään kolmen kuukauden aikana. Liikenneturvan vuosittaisista raporteista tiedetään, että jalankulkijat muodostavat tyypillisesti 15–20 prosenttia kaikista tieliikennekuolemista. Traficomin tilastojen mukaan merkittävä osa jalankulkijaonnettomuuksista tapahtuu pimeässä tai hämärässä, suojateillä tai niiden läheisyydessä. Lukujen taustalla ovat usein samankaltaiset tekijät: ylinopeus, päihtynyt kuljettaja, ohitettu punainen valo tai heikentynyt näkyvyys.
Kuusankosken tapaus on erityisen karu esimerkki. Pakosyyte ja rattijuopumusepäily yhdistettynä kuolemaan luovat tilanteen, jossa uhrin omaisilla on heikoimmat edellytykset selvitä ilman oikeudellista tukea. Tällaisessa tapauksessa on käynnissä yhtä aikaa sekä rikostutkinta että vakuutusyhtiön korvauskäsittely – kaksi erillistä prosessia, jotka kuitenkin vaikuttavat toisiinsa. Ilman asianajajaa korvausten täydellinen hakeminen – sekä liikennevakuutuksesta että rikosoikeudellisesta kanteesta – jää helposti puolitiehen.
Asiantuntijan näkökulma: laki suojaa jalankulkijaa – mutta prosessi ei tapahdu automaattisesti
Suomen liikennevakuutuslaki (460/2016) on kirjoitettu nimenomaan jalankulkijan eduksi. Lain mukaan moottoriajoneuvon pakollisesta liikennevakuutuksesta korvataan kaikki jalankulkijalle aiheutuneet henkilövahingot – pääsääntöisesti riippumatta siitä, onko jalankulkija itse myötävaikuttanut onnettomuuteen. Vakuutuksesta katetaan:
- Sairaanhoitokulut koko hoitoketjun ajalta, mukaan lukien leikkaukset, kuntoutus ja apuvälineet
- Ansionmenetys sairausloman ja mahdollisen pitkäaikaisen työkyvyttömyyden ajalta
- Tilapäinen haitta eli korvaus kivusta ja kärsimyksestä paranemisaikana
- Pysyvä haitta kertakorvauksena, jos vamma jättää pysyvän toimintarajoitteen
- Hautauskulut ja läheisten surukorvaukset kuolemantapauksissa
Vakuutusyhtiöt eivät kuitenkaan aina automaattisesti tarjoa kaikkea laillisesti kuuluvaa. Erityisesti pitkäaikaiset taloudelliset vaikutukset – kuten tulevaisuuden ansionmenetykset tai pysyvän haittaluokan oikea soveltaminen – vaativat tarkkuutta. Asianajajat korostavat, että kokeneen liikennevahinkolakimiehen käyttö voi lopputuloksessa tarkoittaa useita kymmeniä tuhansia euroja lisää.
Asianajajan konsultointi on erityisen tärkeää seuraavissa tilanteissa:
- Kuljettaja pakeni paikalta tai ajoi päihtyneenä – kuten Kuusankosken tapauksessa. Vahingonkorvaus voi liikennevakuutuksen lisäksi ulottua erilliseen rikoskorvauskanteeseen tuomioistuimessa.
- Vamma on pysyvä tai johtaa osittaiseen tai täyteen työkyvyttömyyteen – pienikin virhe korvauslaskelmissa voi tarkoittaa kymmeniä tuhansia euroja vähemmän.
- Vakuutusyhtiö vetoaa jalankulkijan myötävaikutukseen – esimerkiksi väittämällä, että uhri ylitti tien punaisen valon aikana tai liikkui alkoholin vaikutuksen alaisena.
- Uhri on lapsi tai alaikäinen – korvauslaskelmat poikkeavat merkittävästi, koska huomioon on otettava koko tuleva elämänkaari.
- Kuljettajaa ei löydetä – tuntemattoman ajoneuvon aiheuttamissa vahingoissa korvaukset haetaan Liikennevakuutuskeskuksen korvausrahastosta, ja hakemus vaatii kattavan dokumentaation.
Käytännön tapaus: mitä euroina tapahtuu, kun auto törmää suojatiellä?
Kuvitellaan konkreettinen mutta valitettavan yleinen tilanne. Heinäkuussa 2026 42-vuotias toimistotyöntekijä ylittää suojatietä Helsingissä vihreän valon aikana. Auto ohittaa punaisen valon ja törmää häneen. Kuljettajan verestä mitataan myöhemmin 0,8 promillea alkoholia – yli Suomen 0,5 promillen rajan, joten kyse on rattijuopumuksesta.
Sairaanhoitokulut – ei senttiäkään itse: Sairaala hoitaa uhrin ja laskuttaa kustannukset suoraan kuljettajan liikennevakuutusyhtiöltä. Uhri ei maksa ensiavusta, leikkauksesta tai kuntoutuksesta mitään. Sama pätee myöhempiin fysioterapiakäynteihin ja tarvittaviin apuvälineisiin.
Ansionmenetys 12 viikolta: Jos uhrin kuukausittainen bruttopalkka on 3 500 euroa, 12 viikon työkyvyttömyys tarkoittaa noin 10 500 euron ansionmenetystä. Jos työkyvyttömyys pitkittyy 26 viikkoon – mikä on mahdollista esimerkiksi polven tai lantion murtumissa – korvaussumma nousee lähes 22 500 euroon.
Pysyvä haitta – laskentaesimerkki: Jos lääkäri toteaa TAEL:n haittaluokituksen mukaan pysyvän haittaluokan 4 (lievä toimintarajoitus vasemmassa jalassa), kertakorvauksen taso vuonna 2026 on tyypillisesti 8 000–12 000 euroa riippuen uhrin iästä. Jos kyseessä on haittaluokka 7 (kohtalainen haitta), korvaus voi nousta 20 000–30 000 euroon. Nämä luvut kasvavat merkittävästi, jos uhri on nuori – 25-vuotiaan ja 55-vuotiaan korvauslaskenta eroaa huomattavasti toisistaan.
Rikoskorvaus päihtyneen kuljettajan tapauksessa: Vakuutusyhtiöllä on takautumisoikeus rattijuopumukseen syyllistynyttä kuljettajaa kohtaan, mutta tämä ei vaikuta uhrin saamaan korvaukseen. Uhri voi lisäksi esittää rikosprosessissa vahingonkorvausvaatimukset suoraan kuljettajalle – esimerkiksi psyykkisestä kärsimyksestä tai taloudellisista erityiskuluista, joita vakuutus ei kata.
Jos kuljettaja olisi paennut pysyvästi: Tilanne muistuttaa Kuusankosken onnettomuuden alkuhetkiä. Jos kuljettajaa ei löytyisi, omaiset voivat hakea korvauksia Liikennevakuutuskeskukselta. Hakemus vaatii poliisin rikosilmoituksen, lääkärilausunnot, palkkatodistukset ja tarkan erittelyn vahingoista. Prosessi kestää usein 3–6 kuukautta, ja tässä asianajajan tuki vähentää virheiden riskiä merkittävästi.
Kuolemantapaukset: mitä omaisille kuuluu?
Kun jalankulkija menehtyy liikenneonnettomuudessa – kuten Porissa ja Kuusankoskella kesällä 2026 – jäljelle jäävät läheiset kohtaavat paitsi surun myös monimutkaiset korvausasiat. Suomen laki tunnistaa omaisten erityisaseman.
Liikennevakuutuksesta katetaan kuolemantapauksessa vainajan hautauskulut kokonaisuudessaan. Lisäksi leski, rekisteröity kumppani tai alaikäiset lapset voivat hakea elatuskorvausta, jos menehtynyt osallistui perheen toimeentuloon. Jos kuolemantapauksessa vainajan bruttovuositulot olivat esimerkiksi 45 000 euroa ja hän kuoli 38-vuotiaana, korvauslaskelmassa huomioidaan eläkeikään ulottuva tulonmenetyskustannus – yhteensä jopa 200 000–400 000 euroa riippuen perheen rakenteesta ja tuomion perusteena käytetystä pääomituskorosta.
Lisäksi perheenjäsenillä voi olla oikeus niin sanottuun surukorvaukseen (pretium doloris), jonka suuruus vaihtelee olosuhteista riippuen. Kuolemantapauksissa asianajajan apu on käytännössä välttämätön, koska laskelmien tekeminen yksin voi johtaa merkittäviin aliarvioituihin korvauksiin. Monet asianajajat tekevät liikennevahinkotapauksissa sopimuksen menestyspalkkion pohjalta, joten taloudellinen kynnys avun hakemiseen on matala.
Erityistilanteet: sähköpotkulauta törmää jalankulkijaan – kuka korvaa?
Vuoden 2025 jälkeen yhä useampi vakava jalankulkijaonnettomuus on tapahtunut kaupunkikeskustoissa, joissa sähköpotkulaudat ja sähköpyörät liikkuvat vilkkailla jalkakäytävillä. Suomen lainsäädännön mukaan sähköpotkulaudat ja mopot kuuluvat liikennevakuutusvelvollisuuden piiriin – mutta käytännössä vakuutus puuttuu usein yksityisiltä ajoneuvoilta. Jos rekisteröimätön tai vakuuttamaton ajoneuvo törmää jalankulkijaan, korvaukset haetaan jälleen Liikennevakuutuskeskuksen kautta. Tilanteen monimutkaisuus kasvaa, kun onnettomuudessa on osallisena vuokrasähköpotkulauta: tällöin vakuutusvelvollisuus siirtyy palveluntarjoajalle, ja vahingonkorvausneuvottelut voivat olla pitkiä. Myös pyöräilijän ja jalankulkijan välisessä onnettomuudessa tilanne voi olla epäselvä: tavallisella polkupyörällä ei ole liikennevakuutusta, joten korvaukset haetaan pyöräilijän kotivakuutuksesta tai vahingonkorvauslain perusteella. Asianajajalla on näissä tilanteissa erityinen merkitys, koska vakuutusketju on usein uhrin silmissä epäselvä ja korvausoikeuden selvittäminen vaatii osaamista usealta oikeudenalalta.
Mitä tehdä heti onnettomuuden jälkeen – järjestys ratkaisee
Ensimmäiset tunnit liikenneonnettomuuden jälkeen ovat ratkaisevia korvausoikeuden kannalta.
1. Soita 112 ja pysy paikalla. Poliisin tutkintapöytäkirja on keskeinen asiakirja koko korvausprosessissa. Ilman poliisin raporttia korvausten saaminen on huomattavasti vaikeampaa.
2. Dokumentoi välittömästi. Valokuvaa onnettomuuspaikka, ajoneuvon rekisterikilpi, jarrutusjäljet ja oma vammatila ennen kuin mitään siirretään. Kirjaa silminnäkijöiden yhteystiedot.
3. Hakeudu lääkäriin saman päivän aikana – vaikka kipu olisi lievä. Ilmoita aina, että kyse on liikenneonnettomuudesta. Tämä kirjaus varmistaa, että kaikki hoitokulut ohjautuvat liikennevakuutuksesta korvattaviksi.
4. Tee vahinkoilmoitus 30 päivän sisällä. Liikennevakuutusyhtiölle tehtävä kirjallinen ilmoitus on aikasidonnainen. Myöhästyminen voi vaarantaa korvausoikeuden osittain tai kokonaan.
5. Älä hyväksy ensimmäistä korvaustarjousta ilman asianajajaa. Vakuutusyhtiöiden alkutarjoukset ovat käytännössä aina aliarvioituja. Erityisesti pitkäaikaisista vaikutuksista – kuten tulevista ansionmenetyksistä – on usein mahdollista neuvotella merkittävästi suurempi korvaus lakimiehen avulla.
Traficomin verkkosivuilta löydät lisätietoa tieliikenteen turvallisuussäädöksistä ja jalankulkijoiden oikeuksista Suomessa: traficom.fi.
YMYL-huomio: Tämä artikkeli on laadittu yleiseksi tiedotusmateriaaliksi eikä korvaa henkilökohtaista oikeudellista neuvontaa. Jokainen liikenneonnettomuus on yksilöllinen, ja korvausoikeutesi riippuu täsmällisistä olosuhteista. Oman tilanteesi selvittämiseksi suosittelemme ottamaan yhteyttä Expert Zoomin asianajajiin, jotka ovat perehtyneet liikennevahinkoihin ja voivat arvioida tilanteesi ensikonsultaatiossa.
Kuusankosken ja Porin tapaukset muistuttavat, että tieliikenteen vaarat ovat todellisia. Oikeudellinen tieto heti onnettomuuden jälkeen voi tarkoittaa kymmenien tuhansien eurojen eroa siinä, miten elämä jatkuu.
