Anna NieminenTampere tärisee lentopallon tahdissa. Suomen miesmaajoukkue isännöi EuroVolley 2026 -turnausta syyskuussa, ja 202-senttinen vastakkainen hyökkääjä Joonas Jokela on noussut kotikannattajien sankariksi: Tanskaa vastaan hän kirjasi 17 pistettä yhdessä ottelussa, ja Yle kutsui häntä "pitelemättömäksi häräksi". Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, mistä on kyse myös Jokelan pitkäjänteisen urheiluuran kannalta: hänen siirtymisensä turkkilaisesta mestaruusseurasta Ziraat Bankasıstä romanialaiseen seuraan kaudelle 2026–27. Jokaiseen kansainväliseen urheilusopimukseen piiloutuu oikeudellisia kysymyksiä, jotka voivat vaikuttaa urheiliaan vielä vuosien päähän. Milloin ammattiurheilija tarvitsee asianajajaa – ja mitä tapahtuu taloudellisesti, jos sopimus jää kokonaan tarkistamatta ennen allekirjoittamista?
EuroVolley 2026 ja Jokelan huippuhetket kotikisoissa
EuroVolley 2026 järjestetään osittain Tampereella, ja Suomen lentopalloleijonat ovat ottaneet kotiyleisön myrskyyn. Joonas Jokela, jota kutsutaan "Hollolan hakkuriksi" kotikaupunkinsa mukaan, on turnauksen keskeinen hahmo. Hänen paluunsa joukkueeseen tapahtui erityisissä olosuhteissa: hän oli poissa kesäkuun 2026 Eurooppa-liigan voittojuhlista isyysvapaalla, ja hänen paluunsa osoittaa ammattiurheilun monimutkaista arkea.
Suomi aloitti turnauksen dominoimalla Tanskaa 3–0, ja Jokela hurmasi yleisön 17 pisteellään. Joukkue kuitenkin myöhemmin hävisi Virolle tiukassa viisierässä tuloksella 22–25, 21–25, 25–20, 11–15, ja Jokela kommentoi tappiota suoraan: "Vähän hävettää." Tämä rehellisyys on tyypillistä huippu-urheilijoille, jotka kantavat suorituspaineita sekä kentällä että sen ulkopuolella.
Samaan aikaan Jokelan siirtoliike Turkin mestaruussarjasta Romanian liigaan on esimerkki prosessista, johon jokainen eurooppalainen ammattiurheilija törmää urallaan jossakin vaiheessa. Turkin mestaruusseura Ziraat Bankası on kansainvälisen lentopalloeliittin kärkinimiä, ja siirtyminen pienemmälle Romanian liigaan herättää kysymyksiä: mitä sopimuksessa sovittiin, ja kuka varmisti, että se suojelee myös pelaajan etuja?
EuroVolley 2026 -turnauksen aikana Jokela on osoittanut, miksi hänet lasketaan Suomen kaikkien aikojen parhaimpien lentopalloperlaajien joukkoon. Hänen 202-senttinen vartalonsa yhdistettynä teknisesti taitavaan hyökkäyspeliin tekee hänestä vastustajien kauhun. Mutta ammattiurheilu ei ole pelkästään pelitaitoa: se on myös liiketoimintaa, jossa sopimukset, siirtoneuvottelut ja juridinen asiantuntemus ratkaisevat pitkällä tähtäimellä aivan yhtä paljon kuin kentällä tehty työ.
Kansainvälinen urheiliasopimus – monimutkaisempi kuin miltä näyttää
Eurooppalaisessa lentopallopiirissä pelaajat siirtyvät seurojen välillä Euroopan lentopalloliiton (CEV) siirtoikkunoiden aikana, jotka ovat tyypillisesti kesäkuussa ja vuodenvaihteessa. Näiden ikkunoiden aikaan tehdyt sopimukset ovat usein monimutkaisia juridisia asiakirjoja, joiden sisältö vaihtelee merkittävästi seurojen, maiden ja liigatasojen välillä.
Kansainväliset urheilusopimukset sisältävät tyypillisesti useita keskeisiä osa-alueita. Palkkarakenne kattaa peruspalkan lisäksi ottelubonukset, mestaruusbonukset ja mahdolliset asumisoikeudet. Siirtokorvaukset ja luopumissummat määrittävät sen, kuinka paljon pelaajalla on joustovaraa vaihtaa seuraa ennen sopimuksen päättymistä – ja tämä on kriittinen kohta, joka useimmiten jää epäselväksi ilman lakimiehen apua. Kuvaoikeudet koskevat urheilijan henkilöbrändin ja sosiaalisen median käyttöä. Erityisesti tunnettujen pelaajien kohdalla niillä voi olla merkittävä kaupallinen arvo, ja niiden siirtäminen seuralle ilman korvausta on yleinen virhe. Verotuskysymykset nousevat väistämättä esille kansainvälisessä liikkuvuudessa, koska Suomella on verosopimuksia niin Romanian kuin Turkinkin kanssa, ja niiden oikea soveltaminen vaikuttaa suoraan pelaajan nettopalkkaan.
Suomen Asianajajaliitto (asianajajaliitto.fi) on korostanut viestinnässään, että kansainvälisiin työsopimuksiin tulisi aina hankkia lakiapua ennen allekirjoittamista. Urheilijoiden kohdalla tämä on erityisen tärkeää, koska seurat saattavat käyttää vakiosopimuspohjia, jotka on laadittu ensisijaisesti seuran etuja silmällä pitäen eikä pelaajan suojaksi.
Asiantuntija kertoo: missä urheilijat tekevät sopimuksissa eniten virheitä
Urheilulainsäädäntöön perehtyneen asiantuntijan näkökulmasta yleisin virhe on sopimuksen allekirjoittaminen ilman juridista tarkistusta – erityisesti silloin, kun siirtoikkuna on sulkeutumassa ja kiire tuntuu ylivoimaiselta paineelta. Mutta kiire maksaa: lyhyt sopimustarkistus voi säästää vuosien vaivan ja merkittävän summan rahaa.
Kansainvälisissä lentopallo- ja muissa joukkueurheilusopimuksissa esiintyy usein kolme pääasiallista ongelmakohtaa. Ensimmäinen on epäselvät irtisanomislausekkeet: sopimuksessa ei täsmennetä, millä ehdoilla joko seura tai pelaaja voi irtisanoa sopimuksen kesken kauden. Toiseksi sopimukset ovat usein vailla kattavia force majeure -lausekkeita: kuten koronapandemia osoitti, odottamattomat tapahtumat voivat keskeyttää koko kauden, ja ilman asianmukaisia suojalausekkeita urheilija saattaa menettää koko sopimuspalkan. Kolmanneksi kielimuuriongelmat ovat yleisiä: sopimukset on laadittu kohdemaan kielellä – romaniaksi, turkiksi tai englanniksi – ja epäselvyyksillä tai käännösvirheillä voi olla huomattavia taloudellisia seurauksia.
Suomalaiselle urheilijalle on erityinen lisähaaste: Suomen lainsäädäntö poikkeaa merkittävästi monien urheilumaiden sopimuslaeista. Turkissa työsuhdeturva on heikompi kuin Suomessa, ja Romanian lentopalloseurojen sopimusstandardit voivat vaihdella suuresti seurojen koon ja rahoituksen mukaan. Lisäksi CEV:n omat sopimusstandardit ovat vähimmäistasoa – ne eivät korvaa asianajajan tarkistamaa yksilöllistä sopimusta, eivätkä ne suojaa pelaajaa, jos seuralle tulee talousvaikeuksia kesken kauden.
Tapaus: suomalainen lentopallourheilia neuvottelee siirtosopimuksen Romanian seuraan
Kuvitellaan konkreettinen tilanne, joka on tunnistettava suomalaisessa ammattiurheilussa. Oletetaan, että 26-vuotias lentopallohyökkääjä on pelannut kaksi kautta Turkin liigassa 3 500 euron kuukausipalkalla. Romanialainen seura tarjoaa kolmivuotista sopimusta 3 800 euron kuukausipalkalla. Päällisin puolin tarjous näyttää paremmalta.
Sopimuksessa on kuitenkin useita piilokuluja ja -riskejä. Irtisanomisehto puuttuu pelaajan puolelta: jos urheilija haluaa siirtyä parempaan seuraan ennen sopimusajan loppua, hän on velvollinen maksamaan vahingonkorvausta, joka voi olla 3–6 kuukauden palkka eli 11 400–22 800 euroa. Romanian seuran sopimus ei sisällä asumis- tai matkakustannuskorvausta, mikä tarkoittaa noin 800–1 200 euron kuukausittaista lisäkustannusta verrattuna aiempaan sopimukseen. Kuvaoikeudet on lisäksi siirretty seuralle ilman erillistä korvausta, mikä estää urheilijaa tekemästä henkilökohtaisia sponsorisopimuksia – mahdollinen kaupallinen menetys voi olla useita tuhansia euroja vuodessa.
Jos pelaaja allekirjoittaa sopimuksen tarkistamatta sitä asianajajalla, hän saattaa ensimmäisen sopimusvuoden aikana menettää 10 000–15 000 euroa verrattuna tilanteeseen, jossa sopimus olisi neuvoteltu uudelleen ammattilaisavun kanssa. Sen sijaan, jos hän palkkaa urheiluoikeuteen erikoistuneen asianajajan ennen allekirjoittamista, asianajaja voi neuvotella irtisanomislausekkeen, asumiskorvauksen ja kuvaoikeuksien arvon sopimukseen sisällytetyiksi. Kokonaishyöty voi ylittää moninkertaisesti asianajajan palkkion.
Sama logiikka pätee myös huipputähtiin, vaikka summien suuruusluokka on eri. Oikeusturvan tarve ei katoa sopimuksen arvon kasvaessa – päinvastoin, panokset vain kasvavat.
Mitä suomalainen urheilija tarvitsee kansainvälisessä sopimuksessa?
CEV asettaa tietyt minimistandardit pelaajasopimuksille, mutta ne eivät takaa riittävää oikeudellista suojaa yksittäiselle urheilijalle. Suomalaisen urheilijan kannattaa varmistaa sopimuksesta ainakin seuraavat asiat ennen allekirjoittamista.
Selkeä sopimuskausi ja optiolausekkeet: onko seuralla yksipuolinen oikeus jatkaa sopimusta? Voiko pelaaja kieltäytyä jatkamisesta ilman korvausvelvollisuutta? Palkkatakuu loukkaantumistilanteessa on erityisen tärkeä urheilussa: maksetaanko täysi palkka, jos pelaaja ei pysty pelaamaan vamman takia? Lentopallossa hartia-, polvi- ja nilkkavammat ovat yleisiä, ja sopimuksellinen suoja on välttämätön. Verosopimuksen soveltaminen voi vaikuttaa merkittävästi nettopalkkaan: Suomella on verosopimuksia niin Romanian kuin Turkinkin kanssa, ja niiden oikea hyödyntäminen voi tarkoittaa jopa 10–15 prosentin eroa nettopalkassa.
Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, minkä maan lainsäädäntöä sopimusriitaan sovelletaan. Jos sopimukseen on kirjattu Romanian tai Turkin laki, suomalaisen pelaajan oikeusasema on aivan erilainen kuin kotimaisessa riitatilanteessa. Välimiesmenettely (arbitraatio) CEV:n alaisena elimenä voi olla vaihtoehto tuomioistuinprosessille, mutta sekin vaatii oman oikeudellisen asiantuntemuksensa. Sopimuksen kohtuullisuus on aina arvioitava erikseen, eikä kansainvälinen standardimalli tarkoita automaattisesti hyvää sopimusta yksittäiselle pelaajalle.
Myös Joel Pohjanpalo on kohdannut vastaavia sopimusnäkökohtia kansainvälisellä urallaan, ja hänen esimerkkinsä osoittaa, että kansainvälinen urheiliasopimus on aina monitahoinen juridinen asiakirja – riippumatta lajista tai maiden välisistä rajuista.
Milloin urheiluasianajajaa kannattaa konsultoida?
Urheiluasianajajaa kannattaa konsultoida viimeistään seuraavissa tilanteissa: saat konkreettisen sopimustarjouksen ulkomaiselta seuralta; sopimus on pidempikestoinen kuin yksi kausi tai sen arvo ylittää 10 000 euroa vuodessa; sopimuksessa on lausekkeita, joita et ymmärrä täysin; tai seuraukset sopimuksen rikkomisesta ovat epäselvät tai merkittävät. Lakimiehen konsultaatio on investointi, ei kulu – erityisesti silloin, kun sopimus koskee usean vuoden ansioita.
Urheiluoikeuden konsultaatiopalkkio on tyypillisesti 200–500 euroa sopimuskatselmoinnille. Kun verrataan tätä potentiaaliseen taloudelliseen tappioon – kuten edellä esitetyssä esimerkissä jopa 15 000 euroa – laskutoimitus on selvä. Asianajajan rooli ei ole vain tunnistaa riskejä, vaan myös neuvotella paremmat ehdot, joita urheilija ei yksin osaisi vaatia.
Joonas Jokelan ura on esimerkki siitä, miten suomalainen urheilija voi nousta kansainväliseen huipulle – turkkilaisesta mestaruudesta EuroVolley-sankaruuteen kotikentällä Tampereella. Mutta uramenestys rakentuu myös niistä päätöksistä, joita ei nähdä kentällä: siirtoneuvotteluista, sopimuksista ja oikeudellisesta suojasta. Kentällä Jokela luottaa viimeisteltyyn tekniikkaan; sopimuspöydällä hän – ja jokainen ammattiurheilija – tarvitsee luotettavan asiantuntijan rinnalleen.
Expert Zoomin kautta löydät urheiluoikeuteen perehtyneen asianajajan, joka auttaa neuvottelemaan sopimuksen, joka todella suojaa etuasi – oli kyse sitten ammattilaisurasta Romaniassa tai ensimmäisestä kansainvälisestä sopimuksesta.
Tämä artikkeli on yleistä tietoa eikä muodosta juridista neuvontaa. Konsultoi aina pätevää asianajajaa ennen sopimusten allekirjoittamista.
