Kalevan kisat 2026: näin 100 metrin tähti puolittaa veronsa urheilijarahastolla

Kun Kalevan kisat käynnistyvät Jyväskylässä perjantaina 24. heinäkuuta 2026, 100 metrin juoksu on jälleen se laji, jonka ympärille suomalainen yleisurheilukansa kokoontuu. Muutaman sekunnin suoritus ratkaisee mestaruuden – mutta huippupikajuoksijan taloudessa kyse ei ole sekunneista vaan vuosista. Palkintorahat, sponsorisopimukset ja kilpailukorvaukset kertyvät epätasaisesti muutaman huippukauden aikana, ja juuri siksi urheilutulojen verotus poikkeaa täysin tavallisesta palkkatyöstä.

Tämä on kysymys, joka koskettaa yhä useampaa suomalaista: nuorten pikajuoksijoiden taso on noussut, ja moni tavoittelee ammattilaisuran ohella myös taloudellista turvaa. Varainhoidon näkökulmasta 100 metrin tähti on käytännössä yrittäjä, jonka tulot voivat romahtaa yhden takareiden repeämän myötä.

Miksi urheilutulo verotetaan ankarammin

Verohallinnon ohjeistuksen mukaan urheilijan kilpailu- ja palkintotulo ei ole työsuhteesta maksettua palkkaa. Tämä yksityiskohta ratkaisee paljon. Koska kyseessä ei ole työsuhde, urheilija ei saa palkansaajan tulonhankkimisvähennystä eikä ansiotulovähennystä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että saman euromäärän tienaava pikajuoksija maksaa tuloistaan korkeampaa efektiivistä veroa kuin kuukausipalkkaa nostava toimistotyöntekijä.

Lisäksi urheilutulo kertyy huipputasolla lyhyessä ajassa. Ura saattaa kestää 100 metrillä kilpailukykyisenä vain kymmenkunta vuotta, ja parhaat ansiot ajoittuvat muutamaan kauteen. Progressiivisessa verotuksessa tämä on epäedullista: yhtenä huippuvuonna kertynyt suuri tulo verotetaan kovemmalla marginaaliveroprosentilla kuin sama summa useammalle vuodelle jaettuna.

Kaksi rahastoa, jotka muuttavat pelin

Suomen lainsäätäjä on tunnistanut tämän ongelman. Tuloverolain pykälät 116 a–c antavat urheilijalle kaksi työkalua, joita tavallisella palkansaajalla ei ole: valmennusrahaston ja urheilijarahaston.

Valmennusrahastoon urheilija voi siirtää urheilutuloaan verovapaasti ja nostaa sitä myöhemmin kuluttositteita vastaan – esimerkiksi valmennukseen, kilpailumatkoihin ja välineisiin liittyviä menoja kohtaan. Näin kausiluonteinen tulo saadaan kohdennettua niihin vuosiin, joina kulut todella syntyvät.

Urheilijarahasto on tarkoitettu uran jälkeisen ajan turvaamiseen. Verohallinnon mukaan urheilija, jonka vuotuinen urheilutulo ennen kulujen vähentämistä on vähintään 9 600 euroa, saa siirtää rahastoon verovapaasti enintään 50 prosenttia bruttourheilutulostaan, kuitenkin korkeintaan 200 000 euroa vuodessa. Rahastoon siirretyt varat verotetaan vasta uran päätyttyä, tasaerinä vähintään kahden ja enintään 15 vuoden aikana.

Tämä tasaus on ratkaiseva. Kun huippuvuoden tulo jaetaan verotettavaksi useammalle vuodelle, marginaaliveroprosentti laskee ja käteen jäävä osuus kasvaa merkittävästi. Pikajuoksijalle, jonka ansiot ovat luonnostaan epätasaisia, rahastointi on harvinaisen tehokas keino tasata verorasitusta.

Yksinkertainen laskuesimerkki

Havainnollistetaan vaikutusta karkealla esimerkillä. Oletetaan, että menestyvä pikajuoksija ansaitsee yhtenä huippukautena 120 000 euroa palkinto-, kilpailu- ja sponsoritulona. Jos koko summa verotetaan yhtenä vuonna, suuri osa siitä osuu progressiivisen asteikon ylimpiin portaisiin, joissa marginaalivero voi Suomessa nousta yli 50 prosentin.

Jos urheilija sen sijaan siirtää urheilijarahastoon sallitun enimmäismäärän eli 50 prosenttia bruttotulostaan – tässä tapauksessa 60 000 euroa – hän maksaa kuluvana vuonna veroa vain jäljelle jäävästä osuudesta. Rahastoon siirretty summa verotetaan vasta uran jälkeen, esimerkiksi jaettuna kymmenelle vuodelle 6 000 euron vuotuisina erinä. Silloin nämä erät osuvat huomattavasti matalampaan veroprosenttiin, koska urheilijalla ei tuolloin välttämättä ole muuta suurta tuloa.

Vastaava logiikka koskee myös menestyneiden talviurheilijoiden mitalipalkintoja ja arvokisabonuksia, joita olympiamitalistien verotusta käsittelevä juttumme avaa tarkemmin. Periaate on sama lajista riippumatta: epätasainen tulo kannattaa tasata.

Mitä 100 metrin tähden kannattaa tehdä nyt

Vaikka rahastot ovat lakisääteisiä, niiden käyttö ei ole automaattista. Urheilijan on tehtävä valintansa etukäteen, sillä jo maksettua ja verotettua tuloa ei voi jälkikäteen siirtää rahastoon. Juuri tästä syystä varainhoitajat korostavat suunnittelun aikataulua.

Ennen kilpailukauden huippua kannattaa arvioida, kuinka suuri osa tulevista palkkioista ja sponsoritulosta ohjataan rahastoon. Liian suuri siirto voi jättää lyhyen aikavälin elinkustannukset katteettomiksi, kun taas liian pieni siirto jättää verohyödyn käyttämättä.

Toinen keskeinen kysymys on sijoittaminen. Rahastoon siirretyt varat eivät makaa toimettomina, ja niiden tuotto vaikuttaa siihen, paljonko uran jälkeen on jaettavaa. Hajautettu, pitkän aikavälin sijoitussuunnitelma sopii tähän hyvin, koska varat sidotaan usein vuosiksi eteenpäin.

Kansainvälisesti kilpaileva pikajuoksija törmää lisäksi rajat ylittävän verotuksen kysymyksiin. Ulkomailla ansaitusta kilpailupalkkiosta voidaan periä lähdevero jo tapahtumamaassa, ja verosopimukset ratkaisevat, miten tulo lopulta verotetaan Suomessa. Tämä tekee kokonaisuudesta monimutkaisen ilman asiantuntijan apua.

Kolmas ulottuvuus on henkilöbrändi. Nykyään 100 metrin tähden tulot eivät synny pelkästään radalta vaan yhä useammin sponsorisopimuksista, mainoskampanjoista ja sosiaalisen median näkyvyydestä. Nämä tulovirrat voivat jatkua pitkään kilpailu-uran jälkeenkin, ja niiden rakenne vaikuttaa siihen, mikä lasketaan verovapaasti rahastoitavaksi urheilutuloksi ja mikä tavalliseksi ansio- tai yritystuloksi. Se, miten urheilija rakentaa brändinsä ansaintamallin, on osoittautunut ratkaisevaksi menestyneiden urheilijoiden taloudessa – aihetta käsittelee myös urheilijan brändiä ja sponsorisopimuksia tarkasteleva juttumme.

Asiantuntija tuo ennakoitavuutta epävarmaan uraan

Urheilu-ura on taloudellisesti epävarma projekti: yksi loukkaantuminen voi katkaista tulovirran kesken parhaan kauden. Juuri siksi verosuunnittelu ja varainhoito eivät ole ylellisyyttä vaan riskienhallintaa. Varainhoidon ammattilainen osaa mitoittaa rahastosiirrot, rakentaa sijoitussuunnitelman ja huolehtia siitä, että kansainväliset kilpailutulot tulevat oikein ilmoitetuiksi.

Kalevan kisat ovat tästä hyvä muistutus. Ne ovat monelle nuorelle pikajuoksijalle ensimmäinen näyteikkuna, joka voi poikia sponsorisopimuksia ja kutsuja kansainvälisiin kilpailuihin. Ratamenestystä seuraa usein tulojen nopea kasvu – ja juuri siinä vaiheessa verosuunnittelun perusteiden pitäisi olla jo kunnossa, ei vasta seuraavan veroilmoituksen aikaan.

Nuorelle urheilijalle tärkein neuvo on yksinkertainen: ota talousasiat haltuun ennen kuin ensimmäiset isot palkkiot kolahtavat tilille. Kun 100 metrin juoksijan ura mitataan sekunneissa, talouden pitää kestää vuosikymmeniä.

Tämä artikkeli on yleisluontoinen katsaus urheilutulojen verotukseen eikä korvaa henkilökohtaista vero- tai sijoitusneuvontaa. Tarkista aina oma tilanteesi Verohallinnon ohjeista tai valtuutetulta asiantuntijalta. Verohallinnon ajantasainen ohjeistus urheilijan palkkioiden verotuksesta on luettavissa Verohallinnon sivuilla.