Henkilökohtainen apu 2026: oikeutesi, kunnan velvollisuudet ja valituskanavat

Henkilökohtainen apu on Suomessa vaikeavammaisille henkilöille kuuluva subjektiivinen oikeus – se tarkoittaa, että hyvinvointialue on lain mukaan velvollinen järjestämään sen, kun oikeutuksen edellytykset täyttyvät. Vuonna 2026 tämä oikeus perustuu 1. marraskuuta 2023 voimaan tulleeseen lakiin vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista (675/2023). Laki korvasi aiemman vammaispalvelulain ja kehitysvammalain, yhdistäen ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Tässä oppaassa käymme läpi: kuka on oikeutettu palveluun, mitä hyvinvointialue on velvollinen tekemään, miten haet apua käytännössä ja miten toimit, jos päätös on epäoikeudenmukainen. Jos hakemus hylätään tai myönnetty tuntimäärä tuntuu riittämättömältä, sinulla on selkeä valituskanava oikaisuvaatimuksesta hallinto-oikeuteen asti.

Kuka on oikeutettu henkilökohtaiseen apuun?

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista (675/2023) määrittelee oikeuden henkilökohtaiseen apuun henkilöille, joilla on vammaisuuden tai pitkäaikaissairauden vuoksi merkittäviä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista arjen toiminnoista ilman toisen henkilön apua. Pelkkä vanhuuteen liittyvä toimintakyvyn heikkeneminen ei yksinään oikeuta palveluun.

Kolme keskeistä edellytystä täyttyvät, kun:

• Avun tarve on pitkäaikaista eikä tilapäistä
• Henkilö kykenee itse määrittelemään tarvitsemansa avun sisällön ja toteutustavan
• Avun tarve johtuu vammaisuudesta tai pitkäaikaissairaudesta, ei pelkästä ikääntymisestä

Viimeinen ehto – kyky ilmaista oma tahto avun suhteen – on lain niin sanottu itsemääräämisoikeuden edellytys. Tämä erottaa henkilökohtaisen avun muista vammaispalvelun tukimuodoista, kuten asumispalveluista.

Henkilökohtainen apu vai omaishoidon tuki – keskeinen ero

Omaishoidon tuessa perheenjäsen tai läheinen hoitaa omaistaan ja saa siitä rahallista korvausta. Henkilökohtaisessa avussa avustaja toimii puolestaan vammaisen henkilön omien ohjeiden mukaisesti, ei hoidollisessa roolissa. Avustaja voi olla esimerkiksi naapuri tai joku muu kuin perheenjäsen. Pääsääntöisesti samassa taloudessa asuva läheinen ei voi toimia avustajana, ellei hyvinvointialue katso sille olevan erityistä perustetta.

Käytännössä henkilö voi saada samanaikaisesti sekä omaishoidon tukea että henkilökohtaista apua, jos palveluiden sisällöt ovat selkeästi erilaisia ja täydentävät toisiaan. Hyvinvointialue arvioi tarpeen kokonaisuudessaan palvelutarpeen arvioinnissa.

Uuden vammaispalvelulain oikeudet 2026

Laki 675/2023 toi henkilökohtaisen avun oikeuksiin konkreettisia parannuksia. Merkittävin muutos on kehitysvammaisten yhdenvertaistaminen: aiemmin erillinen kehitysvammalaki (519/1977) sulautettiin uuteen lakiin, jolloin kehitysvammaiset henkilöt saavat samat oikeudet henkilökohtaiseen apuun kuin muutkin vammaispalvelun asiakkaat. Tämä on käytännössä suuri periaatteellinen muutos, sillä aiemmin kehitysvammaisilla oli heikommat oikeudet itsemääräämisoikeuteen palveluiden suunnittelussa. Uusi laki myös korostaa, että palvelut on järjestettävä asiakkaan omaa elämää ja valintoja tukien – ei laitoshoidon logiikalla.

Lain takaamat oikeudet vuonna 2026:

1. Oikeus yksilölliseen palvelusuunnitelmaan – Hyvinvointialueen on laadittava suunnitelma yhdessä asiakkaan kanssa, ei hänen puolestaan
2. Oikeus valita järjestämistapa – Työnantajamalli, palveluseteli tai ostopalvelu asiakkaan toiveen mukaan
3. Oikeus saada apua vapaa-ajan toimintaan – Harrastukset, sosiaalinen osallistuminen ja yhteiskunnallinen toiminta kuuluvat lain piiriin
4. Oikeus riittävään apuun – Tuntimäärän on vastattava todellista tarvetta, ei budjettikehystä

Hyvinvointialueen velvollisuudet henkilökohtaisen avun järjestämisessä

Suomessa on 21 hyvinvointialuetta, jotka vuodesta 2023 alkaen ovat vastanneet sosiaali- ja terveyspalveluista. Kunta ei siis enää ole vastuutaho – henkilökohtainen apu haetaan oman hyvinvointialueesi vammaispalveluista. Tämä hyvinvointiuudistus on aiheuttanut käytännön haasteita, sillä alueiden resursointi vaihtelee huomattavasti. Sosiaalihuoltolain leikkaukset 2026 ovat tiukentaneet hyvinvointialueiden budjetteja entisestään, mutta subjektiiviseen oikeuteen ne eivät saa vaikuttaa.

Hyvinvointialueen lakisääteiset velvollisuudet ovat:

Palvelutarpeen arviointi 7 arkipäivässä – Arvioinnin on käynnistyttävä viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta. Kiireellisissä tilanteissa palvelua on järjestettävä välittömästi.

Päätös kolmessa kuukaudessa – Kirjallinen päätös on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hyvinvointialueella on kaikki tarvittavat tiedot käytettävissä. Tieto siitä, mitä tietoja tarvitaan, on annettava asiakkaalle selkeästi.

Asiakkaan osallistaminen – Palvelusuunnitelma on laadittava yhteistyössä asiakkaan kanssa. Asiakkaalla on oikeus olla läsnä kaikissa häneen liittyvissä palavereissa ja tuoda oma näkemyksensä esiin. Tarvittaessa asiakas voi pyytää avustajansa, omaisensa tai tulkkauspalvelun mukaan neuvotteluihin.

Mitä hyvinvointialue ei saa tehdä?

Hyvinvointialue ei saa evätä henkilökohtaista apua pelkästään resurssipulaan tai budjettikehykseen vedoten, kun henkilöllä on lain mukainen oikeus palveluun. Kyse on subjektiivisesta oikeudesta.

"Yleisin virhe, jonka neuvontapalvelussamme näemme, on tuntimäärän myöntäminen budjettiraamien, ei todellisen tarpeen mukaan. Laki 675/2023 on selvä: myönnetyn avun on vastattava yksilöllistä tarvetta." — Vammaisasiamiehen neuvontapalvelu, Vammaisfoorumi ry

Avun järjestämistavat: työnantajamalli, palveluseteli ja ostopalvelu

Laki 675/2023 turvaa oikeuden valita henkilökohtaisen avun järjestämistapa. Valinta vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka paljon kontrollia sinulla on avustajan valinnassa ja työskentelytavoissa. Hyvinvointialue voi suositella tiettyä tapaa, mutta päätöksen tekee asiakas – elleivät painavat syyt puhu toisin.

Työnantajamalli on suosituin ja eniten autonomiaa tarjoava vaihtoehto. Vammainen henkilö toimii itse avustajansa työnantajana: rekrytoi avustajan, sopii työvuorot ja määrittelee tehtävät. Hyvinvointialue korvaa palkkauksen kulut. Malli edellyttää halukkuutta hoitaa työnantajan hallinnollisia velvollisuuksia.

Palveluseteli mahdollistaa avustajan hankinnan hyvinvointialueen hyväksymiltä palveluntuottajilta. Valinnanvapaus on todellinen, mutta rajoittuu hyväksyttyihin tarjoajiin. Hallinnollinen vastuu jakautuu asiakkaan ja palveluntuottajan välille.

Ostopalvelu on hallinnollisesti kevyin vaihtoehto. Hyvinvointialue hankkii avustuspalvelun suoraan ulkopuoliselta tuottajalta. Valinnanvapaus on pienin, mutta vastuu siirtyy käytännössä kokonaan hyvinvointialueelle. Tämä sopii erityisesti silloin, kun asiakkaalla ei ole voimavaroja tai halukkuutta työnantajavastuuseen.

Hyvinvointialue voi suositella tiettyä tapaa, mutta asiakkaalla on oikeus esittää oma toiveensa. Poikkeaminen asiakkaan toiveesta edellyttää kirjallisen, perustellun päätöksen.

Näin haet henkilökohtaista apua – vaihe vaiheelta

Meritan tilanne kuvaa prosessin käytännön haasteet: hänellä on MS-tauti, joka on edennyt vaiheeseen, jossa liikkuminen ja ruoanlaitto vaativat tukea. Hän soitti hyvinvointialueen vammaispalveluihin, sai ajan arviointiin kahden viikon päähän ja sai päätöksen kuuden viikon kuluttua – 15 tuntia viikossa työnantajamallilla. Prosessi oli pidempi kuin laki edellyttää, mutta lopputulos vastasi hänen tarpeitaan.

Hakuprosessi etenee vaihe vaiheelta:

1. Ota yhteyttä vammaispalveluihin – Soita, lähetä sähköposti tai täytä verkkolomake oman hyvinvointialueesi vammaispalveluissa. Pyydä palvelutarpeen arviointia. Hyvinvointialue on velvollinen aloittamaan arvioinnin 7 arkipäivässä yhteydenotostasi.

2. Palvelutarpeen arviointi – Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä arvioi tilannettasi yhdessä sinun kanssasi. Voit pyytää läheistä tai edunvalvojaa mukaan. Kerro avoimesti, mihin toimintoihin tarvitset apua ja kuinka usein.

3. Palvelusuunnitelman laadinta – Sosiaalityöntekijä kirjaa avun tarpeen, sisällön ja järjestämistavan yhteiseen palvelusuunnitelmaan. Pyydä kopio suunnitelmasta itsellesi.

4. Kirjallinen päätös – Hyvinvointialue tekee kirjallisen hallintopäätöksen, jossa on mainittava myönnetty tuntimäärä, järjestämistapa ja päätöksen perustelut. Päätökseen on liitettävä muutoksenhakuohje.

5. Avun käynnistäminen – Valitset järjestämistavan ja sovit käytännön järjestelyistä hyvinvointialueen kanssa.

Mitä asiakirjoja hakuun kannattaa liittää? Hakemusta vahvistavat erityisesti lääkärin tai erikoislääkärin lausunto, jossa kuvataan vamman tai sairauden funktionaalinen vaikutus arkeen. Pelkkä diagnoosi ei riitä – lausunnossa on hyvä kuvata konkreettisesti, mitä asioita henkilö ei kykene tekemään itsenäisesti. Lisäksi toimintaterapeutin arvio toimintakyvystä on usein hakemuskokonaisuuden vahvin asiakirja.

Muista: Pyydä kaikki yhteydenotot ja sopimukset kirjallisina. Suulliseen sopimiseen perustuva tilanne on vaikea osoittaa valitusprosessissa. Kirjaa myös puhelinkeskusteluiden ajankohdat muistiin myöhempää tarvetta varten.

Valituskanava: mitä tehdä, jos päätös on epäoikeudenmukainen?

Jos henkilökohtaisen avun hakemuksesi hylätään tai myönnetty tuntimäärä ei vastaa tarvettasi, lakisääteinen oikeusturva on kolmiportainen. Sosiaaliturvaministeri on vuonna 2026 korostanut, että vammaisten oikeuksien toteutumista seurataan aktiivisesti, mutta käytännön valvonta on pitkälti asiakkaan oman aktiivisuuden varassa.

Kolme valituskanavaa oikeuteen

Vaihe 1 – Oikaisuvaatimus hyvinvointialueelle Tee kirjallinen oikaisuvaatimus päätöksen tehneelle hyvinvointialueelle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Oikaisuvaatimuksessa perustele selkeästi, miksi päätös on virheellinen tai riittämätön, ja pyydä konkreettista muutosta. Liitä mukaan terveydenhuollon lausunnot ja muu dokumentaatio, joka tukee tarvettasi.

Vaihe 2 – Valitus aluehallinto-oikeuteen (AHO) Jos oikaisuvaatimuksesi hylätään tai siihen ei vastata määräajassa, voit valittaa aluehallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa oikaisuvaatimuspäätöksen tiedoksisaannista. Hallinto-oikeus on riippumaton tuomioistuin, joka käsittelee asian uudelleen.

Vaihe 3 – Korkein hallinto-oikeus (KHO) Hallinto-oikeuden päätöksestä voidaan hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Tämä vaihe on harvinaisempi ja edellyttää yleensä oikeudellista neuvontaa. Valituslupa myönnetään, jos asialla on merkitystä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa.

Oikaisuvaatimuksen kirjoittaminen käytännössä Tehokas oikaisuvaatimus sisältää: 1) yksilöidyn kuvauksen siitä, mikä päätöksessä on virheellistä, 2) oman arviosi todellisesta avuntarpeesta tunteina ja toiminnoittain, 3) viittaukset lakipykäliin (laki 675/2023, erityisesti 23–26 §) sekä 4) lääkärin tai toimintaterapeutin lausunnon liitteenä. Vammaisasiamies voi auttaa oikaisuvaatimuksen muotoilussa maksutta.

Ilmaista tukea valitusprosessiin

Prosessissa ei tarvitse olla yksin. Käytettävissä olevia tukikanavia:

• Vammaisasiamies – Oman hyvinvointialueesi vammaisasiamies neuvoo maksutta kaikissa valitusvaiheissa
• Sosiaaliasiamies – Selvittää asiakkaan oikeuksia sosiaalihuollossa ja opastaa muutoksenhaussa
• Vammaisfoorumi ry – Vammaisjärjestöjen kattojärjestö tarjoaa neuvontaa ja vertaistukea
• Oikeusaputoimisto – Sosiaali- ja terveydenhuollon asioissa maksutonta oikeusapua on mahdollista hakea oikeusaputoimistosta. Tulorajat on säädetty laissa, ja pienituloisille apu on kokonaan maksutonta

Muista: Lähihoitoa ja edunvalvontaa koskevissa tilanteissa, kuten edunvalvontavaltuutuksen tai hoiva-asioiden suunnittelussa, oikeudellinen apu on usein hyödyllistä hakea etukäteen.

Mitä henkilökohtainen apu voi kattaa käytännössä?

Henkilökohtainen apu kattaa laajasti arjen toiminnot, joihin vammaisella henkilöllä on merkittäviä vaikeuksia. Laki 675/2023 määrittelee avun kohdealueet aiempaa laajemmin, ja olennainen lisäys on vapaa-ajan ja yhteiskunnallisen osallistumisen sisällyttäminen lain piiriin.

Tyypillisiä avustettavia toimintoja ovat:

• Päivittäiset perustoiminnot: ruoanlaitto, siivous, pukeutuminen, hygienian hoito, asiointi
• Liikkuminen: ulkoilu, julkisen liikenteen käyttö, auton ajamiseen liittyvä avustaminen
• Työ ja opiskelu: avustus töissä tai opinnoissa, tietokoneen käyttö, kommunikoinnin tuki
• Vapaa-aika ja harrastukset: urheiluharrastukset, kulttuuritapahtumat, yhteisölliseen toimintaan osallistuminen
• Yhteiskunnallinen osallistuminen: äänestäminen, kokoustoimintaan osallistuminen, asiointipalvelut

Mitä henkilökohtainen apu ei kata? Apu ei kata tehtäviä, jotka kuuluvat terveydenhuollon ammattihenkilöiden vastuulle, kuten lääkehoidon toteuttaminen. Avustaja ei myöskään toimi itsenäisesti ilman vammaisen henkilön ohjausta – tehtävät määrittelee aina asiakas itse.

Avun määrä on yksilöllinen. Laissa ei ole kiinteää vähimmäistuntimäärää, vaan tuntimäärä perustuu yksilölliseen arviointiin. Palvelusuunnitelmassa kirjataan tarve yksityiskohtaisesti, ja myönnetyn avun on katettava se kokonaisuudessaan. Jos tarve kasvaa esimerkiksi sairauden edetessä, palvelusuunnitelma on päivitettävä ja tuntimäärää on arvioitava uudelleen.

Avustajan tehtävät sovitaan yhdessä. Työnantajamallissa asiakas kirjaa avustajan työnkuvauksen itse. On suositeltavaa olla mahdollisimman tarkka kirjallisessa työnkuvauksessa – epäselvät tehtävänkuvaukset voivat aiheuttaa ristiriitoja myöhemmin.

Usein kysytyt kysymykset henkilökohtaisesta avusta

Kuka saa henkilökohtaista apua vuonna 2026? Oikeus on henkilöillä, joilla on pitkäaikainen vammaisuus tai sairaus ja joilla on merkittäviä vaikeuksia arjen toiminnoissa. Lisäksi hakijan on kyettävä itse määrittelemään tarvitsemansa avun sisältö. Pelkkä vanhuus ei yksinään riitä perusteeksi.

Onko henkilökohtainen apu asiakkaalle maksullista? Ei. Henkilökohtainen apu on asiakkaalle täysin maksutonta. Hyvinvointialue vastaa kaikista kustannuksista valitusta järjestämistavasta riippumatta – myös avustajan palkan sivukulut kuuluvat hyvinvointialueen korvattaviin kustannuksiin työnantajamallissa.

Voiko perheen jäsen toimia avustajana? Pääsääntöisesti ei. Samassa taloudessa asuva läheinen ei yleensä voi toimia avustajana. Poikkeuksia voidaan tehdä, jos se on asiakkaan edun mukaista ja hyvinvointialue katsoo sille olevan erityinen ja perusteltu syy.

Mitä teen, jos hyvinvointialue ei tee päätöstä kolmessa kuukaudessa? Tee kirjallinen muistutus hyvinvointialueelle. Jos muistutus ei tuota tulosta, ota yhteyttä aluehallintovirastoon (AVI), joka valvoo hyvinvointialueiden toimintaa sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Kattaako henkilökohtainen apu myös vapaa-ajan toiminnot? Kyllä. Laki 675/2023 ulottaa oikeuden myös vapaa-ajan harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaaliseen elämään – ei vain perustarpeisiin kuten ruoanlaittoon tai peseytymiseen. Tämä on yksi uuden lain merkittävimmistä parannuksista verrattuna aiempaan sääntelyyn, jossa vapaa-ajan toiminnot olivat heikommin turvattu.

Huomio: Tämän artikkelin tiedot ovat yleisiä ja perustuvat voimassaolevaan lainsäädäntöön (675/2023). Ne eivät korvaa yksilöllistä oikeudellista tai sosiaalioikeudellista neuvontaa. Oman tilanteesi selvittämiseksi ota yhteyttä hyvinvointialueesi vammaispalveluihin tai vammaisasiamieheen.