Virpi Suutarin Raakku-dokumentti ja ympäristörikos: mitä 850 000 euron sakko tarkoittaa yrityksellesi?

Virpi Suutari, Suomen arvostetuimpia dokumenttielokuvaohjaajia, nostaa uudella Raakku-elokuvallaan valokeilaan yhden maamme vakavimmista luonnonsuojelurikoksista. Kainuun Hukkajoella tuhottiin vuonna 2024 äärimmäisen uhanalaisia jokihelmisimpukoita – rauhoitettuja eläimiä, joiden suojelusta viranomainen oli antanut kirjalliset ohjeet jo ennen töiden alkua. Elokuva herättää kysymyksen, johon harva suomalaisyritys tai metsänomistaja on varautunut: mitä seurauksia luonnonsuojelurikoksesta oikeasti koituu, kun tekijä on suuri yritys – ja kuinka suuri taloudellinen vastuu voi viime kädessä olla?

Hukkajoen tapaus – mitä Kainuussa tapahtui elokuussa 2024?

Elokuussa 2024 paikalle sattumalta saapunut biologi pysäytti Hukkajoella metsäkoneen kesken sen työn. Kone oli ylittänyt saman joen satojen kertojen verran siirtäessään puutavaraa työmaa-alueelle. Ylitysreitin alla oli jokihelmisimpukkaesiintymä, joka tuhoutui kokonaan.

Jokihelmisimpukka eli raakku on yksi Suomen uhanalaisimmista eläimistä. Laji voi elää yli 200 vuotta, mutta sen lisääntyvät kannat Suomessa ovat harvinaisia ja erittäin haavoittuvia. Laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, ja sen suojelu on kirjattu sekä Suomen luonnonsuojelulakiin että EU:n luontodirektiiviin. Raakkua ei saa vahingoittaa, tappaa eikä häiritä missään olosuhteissa. Laji on ollut suojeltuna Suomessa jo vuosikymmeniä, mutta sen kannat ovat edelleen supistumassa.

Hukkajoella tilanne oli erityisen räikeä: Kainuun ELY-keskus oli antanut työn tilaajalle, metsäyhtiö Stora Ensolle, nimenomaisen kirjallisen ohjeen olla ajamatta joen yli. Stora Enso on osittain Suomen valtion omistama yhtiö, joka kuuluu maan suurimpiin metsäteollisuustoimijoihin. Ohje ei kulkeutunut eteenpäin koneenkuljettajalle. Esiintymä katosi.

Virpi Suutari on kertonut medialle haluavansa dokumentoida tapauksen rikosdraaman logiikalla: tapahtumat kerrotaan silminnäkijöiden ja osallisten näkökulmista. "Raakut ovat aikakautemme marttyyreja", hän on todennut Kainuun Sanomille. Raakku-dokumentti on saanut Kone-säätiön tuen. Sen tarkoituksena on paitsi tallentaa tapahtumat myös pakottaa yhteiskunta kysymään: kenen vastuulla ovat ne luonnonarvot, jotka eivät puhu itse puolestaan?

Tapaus sai Suomessa laajaa huomiota kesällä 2024 ja käynnisti vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun yritysten ympäristövastuusta ja viranomaisten ohjausten sitovuudesta käytännössä. Monet asiantuntijat totesivat: jos suuryritys voi tuhota suojellun lajin ilman merkittäviä seurauksia, luonnonsuojelulain ennaltaehkäisevä vaikutus on olematon.

Suutari on aiemmalla tuotannollaan dokumentoinut metsäaktivisteja ja suomalaisen metsäluonnon tilaa. Havumetsän lapset -dokumentissaan vuonna 2024 hän seurasi nuoria ympäristöaktivisteja, jotka pyrkivät suojelemaan vanhoja metsiä Lapissa. Raakku jatkaa samaa linjaa: kyse on ihmisten ja luonnon välisestä suhteesta, joka lain mukaan pitäisi olla suojeltu – mutta jossa käytäntö ja teoria kohtaavat vaikeudella.

Ympäristöoikeuden asiantuntija: vaara on suurempi kuin luullaan

Moni suomalaisyritys ja metsänomistaja uskoo, että luontovahinko tarkoittaa enintään pientä sakkoa tai viranomaisen huomautusta. Todellisuus on toinen – ja se on tiukentunut merkittävästi.

Rauhoitetun eläimen vahingoittaminen tai tappaminen on kriminalisoitu Suomen rikoslain 48. luvussa luonnonsuojelurikoksena. Perusteko voi johtaa sakkoon tai jopa kahden vuoden vankeuteen. Jos teko katsotaan törkeäksi – esimerkiksi äärimmäisen uhanalaisen lajin kohdalla tai laajaa tuhoa aiheutettaessa – rangaistusasteikko alkaa neljästä kuukaudesta ja ulottuu neljään vuoteen vankeutta.

Rikosvastuun lisäksi yritykselle voidaan määrätä yhteisösakko. Suomessa sen enimmäismäärä on 850 000 euroa. Tuomioistuin harkitsee summan yrityksen liikevaihdon, johdon tietoisuuden ja teon vakavuuden perusteella. Pienelle pk-yritykselle jo 50 000–150 000 euron yhteisösakko voi uhata toiminnan jatkuvuutta.

EU:n ympäristövastuudirektiivi (2004/35/EY) – Suomessa toteutettu lailla eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta (383/2009) – lisää vastuuseen vielä ennallistamisvelvoitteen. Vahingon aiheuttaja on velvollinen palauttamaan luonnonolot mahdollisimman lähelle alkuperäistä tilaa omalla kustannuksellaan. Jos ennallistaminen ei onnistu, korvauksena on maksettava vastaavan ekologisen tilan palauttamisen kustannukset muualla.

Jokihelmisimpukan kohdalla ennallistaminen on poikkeuksellisen vaativa tehtävä. Laji lisääntyy vain tiettyjen isäntäkalojen, kuten lohen tai taimenen, kiduksissa. Kun esiintymä tuhoutuu, sen palauttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja huomattavat resurssit.

Miksi ympäristörikokset jäävät usein ilman riittäviä seurauksia?

Hukkajoen tapaus nosti esiin rakenteellisen ongelman: tieto ei kulje ketjussa. Metsäyhtiö saa ELY-keskuksen ohjeet, mutta ne eivät tavoita alihankkijaa, saati koneenkuljettajaa. Tätä tiedonkulun katkosta hyödynnetään – joko tahallisesti tai välinpitämättömyydestä.

Suomalaisessa oikeuskäytännössä ympäristörikosten tuomiot ovat toistaiseksi olleet suhteellisen lieviä. Yhteisösakkoja on määrätty harvoin täyteen enimmäismääräänsä, ja ennallistamismääräykset ovat jääneet vaihteleviksi. Tämä kehitys on kuitenkin muuttumassa. EU:n luonnon ennallistamisasetus (2024) velvoittaa jäsenvaltiot tehostamaan luonnonsuojelulainsäädännön toimeenpanoa ja asettaa mitattavat tavoitteet ekosysteemien palauttamiselle vuoteen 2030 mennessä.

Ympäristöoikeuden asiantuntijat ennustavat, että seuraavien vuosien aikana luontorikostuomiot kiristyvät ja ennallistamismääräykset yleistyvät. Yritys, joka ei ole varautunut lajiselvitysvelvollisuuteensa, ottaa entistä suuremman oikeudellisen riskin. Erityisesti metsä- ja rakennusalalla toimivien yritysten kannattaa tarkistaa omat käytäntönsä jo nyt – ennen kuin lainsäädäntö tiukentuu entisestään.

Rikosoikeudellinen vastuu ei ole ainoa uhka. Myös maine on pelissä. Stora Enson tapaus osoitti, että ympäristörikos voi nousta laajaan julkiseen tietoisuuteen dokumenttielokuvan tai mediauutisoinnin kautta. Kun teko tulee näkyväksi, seuraukset voivat ulottua oikeussaliin saakka – mutta myös asiakassuhteisiin, rahoittajien luottamukseen ja yhteistyökumppaneiden haluun toimia yhdessä.

Konkreettinen tapaus: mitä jos sama tapahtuu sinulle tai yrityksellesi?

Otetaan realistinen esimerkki, jonka kaltaisia tilanteita syntyy Suomessa vuosittain.

Pienehkö kainuulainen metsänhakkuuyritys solmii sopimuksen yksityismetsänomistajan kanssa alueesta joen varrella. Alueen luontotietoja ei tarkisteta etukäteen. Metsäkone ylittää joen kymmenen kertaa kolmen päivän aikana. Kaksi viikkoa myöhemmin luontojärjestön vapaaehtoinen havaitsee joessa noin 250 kuollutta raakkua ja tekee rikosilmoituksen. ELY-keskus käynnistää hallinnollisen tutkinnan.

Mitä tästä tilanteesta seuraa?

Jos teko todetaan luonnonsuojelurikokseksi (RL 48:1): Koneenkuljettajalle voidaan tuomita päiväsakkoja tai vankeutta enintään 2 vuotta. Yhteisösakkoa vaaditaan yritykselle, todennäköisesti 20 000–100 000 euroa.

Jos teko luokitellaan törkeäksi (RL 48:2): Äärimmäisen uhanalaisen lajin tuhoaminen nostaa tilanteen helposti törkeäksi. Yrityksen vastuuhenkilöille voidaan vaatia vankeusrangaistusta, ja yhteisösakon enimmäismäärä nousee 850 000 euroon.

Ennallistamiskustannukset – suurin taloudellinen riski: Realistinen kustannusarvio 250 raakun tuhoamisen seurauksista – istuttaminen, isäntäkalapopulaation vahvistaminen ja vuosittainen seuranta – on asiantuntijatiedon mukaan 200 000–500 000 euroa, ja toimenpiteet voivat kestää 15–25 vuotta. Vertailuksi: metsähakkuusopimuksen tyypillinen arvo kyseisellä alueella on 20 000–50 000 euroa. Riski ja sopimuksesta saatava hyöty ovat täysin epäsuhdassa.

Jos kohtaat tilanteen, jossa hankkeen alueelta löytyy yllättäen rauhoitettu laji, ainoa turvallinen toimenpide on välitön töiden pysäyttäminen ja yhteydenotto ELY-keskukseen ennen mitään muuta. Töiden jatkaminen havainnon jälkeen tulkitaan käytännössä tahalliseksi rikokseksi.

Kolme yleisintä kysymystä ympäristövastuusta

Kuka vastaa, jos alihankkija tekee virheen? Lähtökohtaisesti työn tilaaja kantaa vastuun siitä, että alihankkijalle on annettu riittävät tiedot ja ohjeet. Jos tilaaja on saanut viranomaisen kirjallisen ohjeen mutta ei ole välittänyt sitä eteenpäin, tilaajan vastuu kasvaa merkittävästi. Koneenkuljettaja ei välttämättä syyllisty rikokseen, jos hänellä ei ollut tietoa suojelualueesta – mutta tilaajalla on.

Onko metsänomistaja vastuussa urakoitsijansa teoista? Metsänomistaja ei tyypillisesti joudu rikosvastuuseen, jos hän ei tiennyt suojelualueesta ja ei voinut kohtuudella tietää siitä. Sopimuksen ehdot ratkaisevat kuitenkin sen, kuka kantaa vahingonkorvausvastuun viime kädessä. Metsänomistajan kannattaa aina varmistaa, että hakkuusopimuksessa on ehto, joka siirtää lajiselvitysvastuu urakoitsijalle kirjallisesti.

Voiko vapaaehtoinen ilmoitus auttaa? Kyllä. Jos teko on jo tapahtunut, varhainen omaehtoinen ilmoitus ELY-keskukselle ennen viranomaistutkinnan käynnistämistä voidaan ottaa huomioon lieventävänä seikkana. Se ei poista vastuuta, mutta se osoittaa yhteistyöhalukkuutta ja voi vaikuttaa seuraamusten suuruuteen. Lakimiehen konsultoiminen ennen ilmoituksen tekemistä on kuitenkin suositeltavaa.

Mitä tehdä käytännössä – kolme askelta ennakoivaan suojaukseen

Raakku-dokumentti on herätys kaikille, jotka toimivat luonnon lähellä. Suomessa on tuhansia kohteita, joissa rauhoitetut lajit esiintyvät lajitietojärjestelmissä, mutta tieto ei kulje maanomistajalta urakoitsijalle eikä urakoitsijalta kentälle. EU:n luonnon ennallistamisasetuksen myötä selvitysvelvollisuus laajenee entisestään – myös pienyrittäjiin ja yksityisiin metsänomistajiin.

Ympäristöoikeuden asiantuntijat suosittelevat kolmea ennakoivaa askelta:

1. Tarkista lajitiedot etukäteen. Suomen ympäristökeskuksen Laji.fi-palvelu on maksuton ja avoin kaikille. Se näyttää rauhoitettujen lajien havaintopisteet kartalla ilman rekisteröitymistä.
2. Hanki kirjalliset ohjeet ELY-keskukselta ennen töitä vesistöjen tai luonnonsuojelualueiden läheisyydessä. Kirjallinen ohje suojaa sekä sinua että urakoitsijaa oikeudellisesti. Suullinen lupa ei riitä eikä jätä jälkeä.
3. Ota ympäristöoikeuden asianajaja mukaan heti, jos epäilet töiden yhteydessä syntyneen ympäristövahinkoa. Omaehtoinen ilmoitus viranomaiselle ennen tutkinnan alkua voidaan ottaa huomioon lieventävänä asianhaarana rangaistusta harkittaessa.

Tämä artikkeli tarjoaa yleistä tietoa ympäristöoikeudesta eikä korvaa henkilökohtaista oikeudellista neuvontaa. Jos sinua tai yritystäsi epäillään luonnonsuojelurikoksesta tai olet ympäristövahingon osapuoli, suosittelemme kääntymistä ympäristöoikeuden asiantuntijan puoleen mahdollisimman pian.

Expert Zoomin lakiasiantuntijat auttavat sinua selvittämään oikeudelliset vastuusi ja löytämään ratkaisun tilanteeseen ennen kuin se kasvaa käsistä.