Sanna VirtanenSuomessa astuu voimaan kaksi merkittävää mediaoikeudellista uudistusta, jotka koskettavat kaikkia verkkouutisten tekijöitä, blogeja ja pieniä toimituksia: EU:n SLAPP-vastainen direktiivi tuli voimaan toukokuussa 2026, ja uusi sananvapauslaki asettaa verkkomedioille uusia velvollisuuksia vuoden 2027 alusta. Muutokset vaikuttavat siihen, miten verkon sisällöntuottajia voidaan haastaa oikeuteen — ja mitä heidän nyt on tehtävä suojautuakseen.
Mitä SLAPP tarkoittaa verkkouutisten tekijälle?
SLAPP-kanne (Strategic Lawsuit Against Public Participation) on oikeustoimi, jonka tarkoituksena ei ole voittaa oikeudenkäyntiä vaan hiljentää vastapuoli oikeudenkäyntikulujen, stressin ja julkisen häpeän kautta. Suomessa on dokumentoitu tapauksia, joissa yhtiöt tai yksityishenkilöt ovat nostaneet kunnianloukkauskanteet bloggaajia tai pienempiä toimituksia vastaan selvässä tarkoituksessa keskeyttää kriittinen uutisointi.
SLAPP-kanteet ovat kasvussa koko Euroopassa. Euroopan neuvoston tietojen mukaan niiden määrä on kolminkertaistunut 2010-luvun lopulta lähtien, ja vähintään kolmasosa kohdistuu nimenomaan digitaaliseen mediaan ja verkkojulkaisijoihin. Kohteet ovat usein yksittäisiä toimittajia, aktivisteja tai pieniä toimituksia, joilla ei ole yhtiön oikeudellisia resursseja.
EU:n SLAPP-direktiivi (2024/1069) tuli kansallisesti voimaan 7. toukokuuta 2026. Suomi kuuluu 12 jäsenvaltion etujoukkoihin, jotka täyttivät täytäntöönpanon määräajan. Euroopan komissio käynnisti heinäkuussa 2026 rikkomusmenettelyt 14 muuta jäsenvaltiota vastaan, jotka jättivät direktiivin täytäntöönpanon myöhässä, kertoo Euroopan toimittajaliitto EFJ.
Direktiivin ydinsuoja on kolmivaiheinen:
1. Varhainen arviointimenettely. Tuomioistuin voi hylätä ilmeisen SLAPP-kanteen nopeutetulla menettelyllä ennen kuin vastaaja joutuu käyttämään merkittäviä resursseja puolustautumiseen. Arvioinnissa tarkastellaan, onko kanteen todellinen tarkoitus julkisen osallistumisen rajoittaminen.
2. Oikeudenkäyntikulujen siirto. Tappiolla olevan kantajan on korvattava vastaajan kulut täysimääräisesti, mikä nostaa merkittävästi kynnystä nostaa perusteettomia kanteita. Tämä on keskeinen ehkäisevä mekanismi: riski siirtyy takaisin kantajalle.
3. Sanktiot häirintätarkoituksesta. Tuomioistuin voi määrätä erillisen seuraamuksen kanteesta, joka on nostettu selvästi häirintätarkoituksessa eikä oikeuden suojaamiseksi. Sanktio voi olla merkittävä myös taloudellisesti.
Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön täydentämällä oikeudenkäymiskaarta ja oikeudenkäyntikuluja koskevia säännöksiä. Hallituksen esityksen mukaan menettelylliset suojat koskevat kantoja, joissa asianomistaja on julkista keskustelua koskeva toimija — termi, joka kattaa journalistit, blogit, kansalaisjärjestöt ja yksittäiset henkilöt, jotka käsittelevät julkisia asioita julkisessa viestinnässä.
Uusi sananvapauslaki tuo velvollisuuksia verkkotoimituksille
EU:n SLAPP-direktiivin rinnalla Suomi valmistelee uuden sananvapauslain voimaantuloa 1. tammikuuta 2027. Laki kokoaa yhteen aiemmin hajallaan olleita säännöksiä ja tuo verkkojulkaisut ensimmäistä kertaa selkeästi joukkoviestintälainsäädännön piiriin, kertoo oikeusministeriö.
Aiemmin vanha painovapauslaki koski lähinnä painettua mediaa, ja verkkojulkaiseminen jäi osin harmaalle alueelle. Uusi laki muuttaa tämän. Keskeisimmät uudet velvollisuudet verkkouutisten tekijöille:
- Vastaava toimittaja: säännöllisesti julkaistavalla verkkojulkaisulla on oltava nimetty vastaava toimittaja, joka kantaa toimituksellisen vastuun julkaistuista sisällöistä. Velvollisuus koskee myös yksityishenkilöitä, jotka ylläpitävät säännöllisesti päivitettävää uutisblogia tai podcastia.
- Arkistointivelvoite: ohjelmisto tai verkkojulkaisu on säilytettävä vähintään 21 vuorokauden ajan julkaisemisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että artikkeleita ei saa poistaa nopeasti julkistamisen jälkeen painostuksen seurauksena.
- Oikaisumenettely: verkkojulkaisut kuuluvat saman oikaisuvelvollisuuden piiriin kuin painettu media. Virheellinen tieto on oikaistava selkeästi, näkyvästi ja viipymättä.
Oikeusministeriön mukaan laki tähtää siihen, että verkossa julkaiseminen ei jää lainsäädännön katvealueelle, mutta ei myöskään ylikuormita pieniä toimijoita kohtuuttomilla vaatimuksilla. Vastaavan toimittajan rooli ei edellytä erillistä ammattitutkintoa — vaan vastuun ottamisen julkisesta roolista.
Suomen lehdistönvapaus on huipputasoa — mutta oikeudellinen paine kasvaa
Suomi sijoittui vuoden 2026 Toimittajat ilman rajoja -indeksissä sijalle 5, mikä on kansainvälistä huipputasoa. Silti mediaoikeudellinen ympäristö muuttuu. Euroopan mediamonitoriointikeskus CMPF raportoi vuoden 2026 Suomi-katsauksessaan, että oikeudenkäyntiuhkien määrä journalisteja ja verkkojulkaisijoita kohtaan on kasvanut myös Suomessa, ja osa kanteista on luonteeltaan strategisia. Suomen hallituksen esitys SLAPP-direktiivin täytäntöönpanosta on julkisesti saatavilla Valtioneuvoston sivuilla.
Tälle taustalle EU:n SLAPP-direktiivi on erityisen merkityksellinen. Direktiivi nimittäin suojaa nimenomaan pienen toimijan — sen, jolla ei ole suuren mediayhtiön oikeudellista taustatukea — pystymistä jatkamaan julkisesta kiinnostuksesta kertovaa työtään. Suomessa 2000-luvulla noussut verkkojulkaisemisen kulttuuri — uutisblogit, podcastit, Substack-kirjeet, YouTube-kanavat — on kasvanut tilanteessa, jossa lainsäädäntö on jäänyt kehityksen jälkeen. Uudet säännökset korjaavat tätä viivettä.
Merkille pantavaa on myös se, missä yhteydessä SLAPP-suoja aktivoituu: direktiivi kattaa nimenomaan tapaukset, joissa kyse on "julkisesta osallistumisesta" eli yhdistystoiminnasta, kansalaisjournalismista, yhteiskunnallisesta kommentoinnista ja vastaavasta. Se ei tarjoa suojaa kaupalliseen kilpailuun liittyvissä riidoissa tai puhtaasti yksityisissä asioissa. Oikeudellinen asiantuntija on tarpeen sen arvioimiseen, täyttyvätkö SLAPP-tunnusmerkit yksittäisessä tapauksessa.
Konkreettinen tapaus: pienbloggaaja kohtaa 15 000 euron vaatimuksen
Kuvitellaan seuraava tilanne, joka vastaa yhä useamman suomalaisen pienimuotoisen verkkojulkaisun arkea vuonna 2026.
Sanna pitää rakennusalan alihankkijoita seuraavaa uutisblogia, jota hän päivittää viikoittain. Hän julkaisee elokuussa 2026 artikkelin, jossa hän siteeraa julkisia konkurssiasiakirjoja ja toteaa, että yritys X on jättänyt alihankkijoille maksamatta yhteensä 47 000 euroa. Artikkeli on faktaperusteinen ja lähteet ovat julkisrekisterissä. Yritys X lähettää hänelle lakimiehen kirjeen: se vaatii artikkelin välitöntä poistamista ja 15 000 euron vahingonkorvausta mainehaitasta.
Jos vaatimus saapuu ennen toukokuuta 2026: Sannan vaihtoehdot ovat kalliit. Asianajajan palkkaamisesta tuomioistuinkäsittelyyn saakka koituisi helposti 8 000–20 000 euroa omia kuluja. Oikeudenkäyntikulujen riski on niin suuri, että useimmat pienet bloggaajat valitsevat artikkelien poistamisen — vaikka olisivat oikeassa.
SLAPP-direktiivin jälkeen (toukokuu 2026 eteenpäin): Sanna ottaa välittömästi yhteyttä asianajajaan. Asianajaja hakee tuomioistuimelta nopeutettua arviointimenettelyä. Jos tuomioistuin toteaa, että kanne täyttää SLAPP-kanteen tunnusmerkit — eli sen todellinen tarkoitus on hiljentää kriittinen kirjoittelu eikä suojata laillista oikeutta — kanne voidaan hylätä jo alkuvaiheessa. Tässä tilanteessa yritys X joutuu korvaamaan Sannan asianajajankustannukset täysimääräisesti, ja tuomioistuin voi lisäksi määrätä seuraamusmaksun häirintätarkoituksesta.
Uusi sananvapauslaki lisää ulottuvuuden: Koska Sanna julkaisee viikoittain, hänen blogistaan tulee 1. tammikuuta 2027 alkaen säännöllisesti julkaistu verkkojulkaisu, jolle laki asettaa vastaavan toimittajan ja arkistointivelvoitteen. Jos hän olisi poistanut artikkelin painostuksen seurauksena alle 21 vuorokauden kuluessa julkaisemisesta, hän olisi rikkonut arkistointivelvoitetta — mikä olisi tuonut hänelle uuden oikeudellisen ongelman.
Käytännön tasolla SLAPP-suoja on Sannan tapauksessa merkittävä, mutta se aktivoituu vain asiantuntevan oikeudellisen tuen kautta. Ilman asianajajaa, joka tuntee uuden direktiivin menettelysäännökset, suojaava mekanismi jää hyödyntämättä.
Mitä verkkouutisten tekijän pitää tehdä nyt?
Molemmat uudistukset luovat tilanteen, jossa verkkojulkaisijat sekä saavat lisäsuojaa että ottavat uusia velvollisuuksia. Valtioneuvosto suosittelee verkkomedioille seuraavia konkreettisia toimenpiteitä ennen vuoden 2027 voimaantuloa.
1. Nimeä vastaava toimittaja nyt. Jos julkaiset säännöllisesti, tee tämä jo ennen lain pakollista voimaantuloa. Vastaavan toimittajan nimeäminen on myös käytännöllinen vastuukysymys: se selkeyttää, keneen oikaisu- tai vahingonkorvausvaatimus kohdistuu.
2. Tarkasta arkistointikäytäntösi. Aseta tekninen este, joka estää artikkelien poistamisen 21 vuorokauden kuluessa julkaisemisesta. Artikkelien poistaminen painostuksen seurauksena voi tulla kalliiksi paitsi journalistisesti myös oikeudellisesti.
3. Ota yhteyttä asianajajaan välittömästi, jos saat oikeudellisen vaatimuksen. SLAPP-direktiivin suoja ei aktivoidu automaattisesti — sitä on haettava aktiivisesti ja oikeassa vaiheessa. Jokainen viikko viivyttelyä kaventaa mahdollisuuksia hyödyntää varhaista arviointimenettelyä.
4. Dokumentoi lähteesi systemaattisesti. SLAPP-suoja on vahvimmillaan, kun kirjoittaja voi osoittaa toimineensa journalistisessa tarkoituksessa julkisessa intressissä. Lähdemateriaalien huolellinen arkistointi — myös julkisrekistereistä otettujen tietojen tapauksessa — on ratkaisevaa mahdollisen oikeusprosessin kannalta.
5. Tarkista vakuutusturvasi. Monet kotivakuutukset eivät kata verkkojulkaisemiseen liittyviä oikeudenkäyntikuluja. Erillinen oikeusturvavakuutus on suositeltava pienille toimituksille ja aktiivisille bloggaajille.
Suomalaisille verkkouutisten tekijöille toukokuun 2026 ja tammikuun 2027 uudistukset ovat kaksoistarjous: vahvempi suoja häirintäkanteita vastaan yhdistettynä selkeämpään vastuurakenteeseen. Hyödyt ovat todellisia — mutta ne edellyttävät ennakoivaa toimintaa ja oikeudellista asiantuntemusta. Asianajaja, joka tuntee mediaoikeuden ja SLAPP-lainsäädännön, on tässä ympäristössä arvokas kumppani jokaiselle verkkouutisia julkaisevalle.
Tämä artikkeli käsittelee oikeudellisesti merkittäviä aiheita (YMYL). Sen tarkoituksena on tarjota yleiskatsaus sääntelyuudistuksista, ei korvata ammatillista oikeudellista neuvontaa. Yhteydenotto lakimieheen on suositeltavaa aina, kun saat oikeudellisen vaatimuksen tai haluat varmistaa julkaisutoimintasi lainmukaisuuden.
