Tuomas Heikkilä voitti suunnistuksen MM-pronssin – urheilijan kilpailutulot ja verotus 2026

Tuomas Heikkilä, 28, voitti suunnistuksen sprintin MM-pronssin Genovassa, Italiassa heinäkuussa 2026 – ensimmäinen suomalainen sprintin MM-mitali sitten vuoden 2013. Historiallinen saavutus herättää kysymyksen, jonka kanssa moni nuori urheilija kamppailee: mitä kansainväliset kilpailutulot oikeasti tarkoittavat Suomen verotuksessa, ja kuinka urheilijarahaston avulla voi kasvattaa pitkäaikaista taloudellista turvaa?

Historiallinen saavutus kolmentoista vuoden odotuksen jälkeen

Genovassa järjestetyn sprintin MM-finaali eteni Heikkilälle haastavasti. Väliajoilla suomalaissuunnistaja oli yhdeksäntenä, ja matalammalle palkintosijallekin näytti todennäköisemmältä kuin pronssille. Toisella puoliskolla tilanne kuitenkin kääntyi: Heikkilä navigoi virheettömämmin kuin monet sijoiltaan paremmat kilpailijat ja kiilasi kolmanneksi. Maalissa häntä erotti voittajasta, norjalaisesta Kasper Harlem Fosserista, 18 sekuntia. Hopealle jäi Guilhem Verove Ranskasta.

Edellinen suomalainen sprintin MM-mitalisti oli Mårten Boström, joka voitti kultaa Vuokatissa vuonna 2013 – 13 vuotta sitten. Heikkilän mitali on siten historiallinen tapahtuma koko suomalaiselle suunnistukselle, lajille, jossa Suomi on perinteisesti ollut maailman huipulla metsäsuunnistuksessa mutta sprintissä mitalit ovat jääneet harvaan.

Kausi 2026 on ollut Heikkilälle kaikkinensa poikkeuksellisen vahva. Toukokuussa hän sijoittui toiseksi Maailmancupin sprintissä Skarassa, Ruotsissa, aikaan 14:29. Talvella sisähallissa hän kruunasi itsensä Suomen mestariksi 3 000 metrillä, mikä kertoo poikkeuksellisen monipuolisesta fyysisestä kapasiteetista. Heikkilä edustaa sukupolvea, jolla on tukenaan sekä modernit harjoitusmenetelmät että kahden lajin – suunnistuksen ja yleisurheilun – tuoma fysiologinen laajuus.

Suomen Suunnistusliitto vahvisti MM-tuloksen verkkosivuillaan heti Genovan kilpailupäivänä heinäkuussa 2026, ja uutinen levisi nopeasti suomalaisessa mediassa yleisurheilu- ja suunnistussivustoilta valtakunnallisiin sanomalehtiin. Helsingin Suunnistajat, Heikkilän kotiseura, julisti saavutuksen seuran historialliseksi hetkeksi – ja perustellusti. Sprinttilajissa, jossa kaupunkiympäristöt vaativat erityistä navigointitarkkuutta ja räjähtävää nopeutta samanaikaisesti, kilpailu on kovinta maailman tasolla.

Läpimurtovuodet ovat juuri se hetki, jolloin urheilijan kannattaa pysähtyä miettimään myös talouttaan. Kansainväliset menestykset voivat nostaa verotettavia tuloja odottamattomalla tavalla, ja ilman ennakoivaa suunnittelua osa siitä, mitä on kovalla työllä ansaittu, voi valua verottajalle tarpeettoman suurena osuutena.

Urheilijan ansiotulot ja Suomen verotus – missä raja menee?

Suomalaisella urheilijalla tulot kertyvät usein useasta lähteestä samanaikaisesti. Urheiluseuran tai liiton maksamat korvaukset, starttipalkkiot kansainvälisistä kilpailuista, MM-palkintorahat, sponsoritulot ja mahdolliset apurahat muodostavat yhdessä kokonaisansion, jonka koostumus vaihtelee suuresti urheilijasta toiseen.

Verotuksessa nämä tulolähteet luokitellaan eri tavoin. Osa on palkkatuloa, osa muuta ansiotuloa ja ammattimaisella urheilijalla osa saattaa olla elinkeinotuloa. Tämä luokittelu vaikuttaa siihen, mitkä kulut ovat vähennyskelpoisia, miten ennakonpidätys lasketaan ja millaisella verokannalla tuloja lopulta verotetaan.

Suomen progressiivinen verotus tarkoittaa, että erityisen hyvinä ansiovuosina – jollainen MM-mitalisaavutus väistämättä saattaa olla – marginaalivero nousee portaittain. Yli 60 000 euron vuosituloilla kokonaisveroaste kunnallisveron, valtioverotuksen ja muiden maksujen kanssa voi kohota helposti 43–47 prosentin tienoille. Tämä tarkoittaa, että lähes joka toisesta ansaitusta eurosta maksaa enemmän kuin joka kolmatta ennakonpidätystä aikaisempina vuosina. Lisäksi urheilijan on syytä huomata, että harjoittelu- ja kilpailukulujen vähennyskelpoisuus vaihtelee tulolähteen mukaan: palkkatulon puolella kuluvähennykset ovat rajattuja, kun taas elinkeinotulon puolella vähennyksiä voidaan hyödyntää laajemmin. Juuri tähän tilanteeseen on olemassa suomalaisen lain tarjoama ratkaisu: urheilijarahasto.

Urheilijarahasto – lainsäädäntöön kirjattu veronhallintaväline

Urheilijarahasto on mekanismi, joka perustuu lakiin urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta sekä sitä täydentäviin säännöksiin, joita Verohallinto on viimeksi päivittänyt vuonna 2016. Sen avulla ammattimainen urheilija voi siirtää osan kilpailutuloistaan sivuun, jolloin ne eivät ole veronalaisia siirtovuonna vaan vasta silloin, kun niitä nostetaan – tyypillisesti uran päätyttyä matalampituloisten vuosien aikana.

Verohallinnon ohjeen mukaan rahaston käytön keskeisimmät ehdot ovat:

• Rahastoon voi siirtää enintään 200 000 euroa vuodessa
• Vuosittainen minimisiirto on 9 600 euroa – alle tämän summan urheilijarahastoa ei voida käyttää
• Rahastoon voi kerryttää tuloja enintään urheiluuran ajan
• Kerätyt varat nostetaan uran päätyttyä, enintään 10 vuoden kuluessa
• Nostot verotetaan ansiotuloina nostohetkellä vallitsevan verotuksen mukaan

Käytännössä mekanismi hyödyntää verotuksen progressiota vastakkaisessa suunnassa: huippuvuosien tulot siirretään vaiheeseen, jolloin kokonaisverotus on matalampi. Lisäksi rahastoon siirrettyihin varoihin on mahdollista kerryttää tuottoa, jos ne sijoitetaan varainhoidon asiantuntijan avustuksella maltillisella riskitasolla.

Rahaston perustaminen täytyy tehdä ennen kuin siirrettävät tulot on kertynyt kyseiseltä verovuodelta. Tämä tarkoittaa, että paras aika kysyä neuvoa on juuri ennen tai heti sen jälkeen, kun isot kilpailutulot alkavat kertyä – ei vasta veroilmoituksen jättämisen jälkeen.

Konkreettinen tapaus: paljonko MM-mitalisti voi säästää?

Tarkastellaan laskennallista esimerkkiä, joka kuvaa tyypillistä 27–29-vuotiaan suomalaisen huippu-urheilijan tilannetta läpimurtovuonna. Tulot koostuvat seuraavasti:

• Urheiluseuran ja liiton korvaukset: 22 000 €
• Kansainväliset kilpailupalkinnot ja starttipalkkiot: 30 000 €
• Sponsoritulot: 18 000 €
• Yhteensä vuodessa: 70 000 €

Tilanne A – ilman urheilijarahastoa: Koko 70 000 euron summa on veronalaista ansiotuloa. Suomen progressiivisella verotuksella 70 000 euron kokonaistuloilla kokonaisveroa maksetaan kunnallis- ja valtioveroineen noin 26 000–29 000 euroa asuinkunnasta riippuen. Nettoon jää noin 41 000–44 000 euroa.

Tilanne B – urheilijarahaston kanssa: Urheilija siirtää kilpailupalkinnot sekä osan sponsorituloista rahastoon – yhteensä 38 000 euroa. Verotettavaksi kuluneelle verovuodelle jää vain 32 000 euroa. Veroa maksetaan tästä noin 10 000–11 000 euroa. Rahastoon siirretyt 38 000 euroa verotetaan myöhemmin uran päätyttyä, kun vuositulot voivat olla esimerkiksi 15 000–20 000 euroa ja marginaalivero on 25–30 prosentin luokkaa.

Jos – niin: Jos urheilija siirtää 38 000 euroa rahastoon ja nostaa summan uran päätyttyä 10 vuoden aikana tasaisina nostoerinä (3 800 €/vuosi), hän maksaa noista varoista veroa noin 25–28 prosenttia huipputulovuosien yli 44 prosentin sijaan. Veroero pelkästään tästä yhden vuoden siirrosta on karkeasti 4 500–6 500 euroa. Jos rahasto kertyy usealta läpimurtovuodelta, kokonaissäästö uran aikana voi olla kymmeniä tuhansia euroja.

On tärkeää ymmärtää, että laskelma on suuntaa antava ja jokaisen urheilijan verotuksellinen tilanne on yksilöllinen: kunnan tuloveroprosentti, muut tulot, vähennyskelpoiset kulut ja rahaston sijoitustuotto vaikuttavat lopputulokseen.

Ulkomaiset kilpailutulot – moninkertainen haaste

Kansainvälisessä kilpailussa menestyminen tuo mukanaan erityisen verotuksellisen haasteen: ulkomaisten palkintorahojen oikean käsittelyn veroilmoituksessa. Tätä kysymystä ei pidä jättää sivuun, sillä virheelliset ilmoitukset voivat johtaa jälkiverotukseen vielä vuosienkin päästä. MM-kilpailut järjestetään eri maissa, ja joidenkin maiden lainsäädäntö edellyttää, että kilpailumaa pidättää lähdeveroa jo kilpailupalkinnosta paikallisesti.

Suomella on voimassa olevat verosopimukset useimpien kilpailumaiden kanssa, mutta sopimukset eivät aina estä kaksinkertaista verotusta täysin – ne ainoastaan helpottavat sitä hyvitysmenettelyllä. Urheilijan on selvitettävä, onko kilpailumaa pidättänyt lähdeveroa palkinnosta, ja vastaavasti kuinka se otetaan huomioon Suomen verotuksessa.

Tilanne monimutkaistuu, jos urheilija kilpailee useissa eri maissa saman verovuoden aikana. Jokaisella maalla on oma verosopimuksensa, omat kynnysarvonsa ja omat ilmoitusvelvollisuutensa. Ilman asiantuntija-apua on mahdollista päätyä maksamaan liikaa veroa tai, mikä pahempaa, jättää tulot ilmoittamatta oikein, mikä voi johtaa myöhempiin veronkorotuksiin.

Mitä urheilijan kannattaa tehdä heti?

MM-mitalin jälkeen – tai heti kun kilpailutulot alkavat kasvaa merkittävästi – on oikea hetki arvioida oman talouden tilanne kokonaisvaltaisesti. Konkreettiset toimenpiteet ovat:

1. Pyydä ennakkoveropäätös Verohallinnolta, jos kilpailutulot ovat kasvamassa aikaisempaa suuremmiksi – näin vältät yllätykset verotilityksessä
2. Selvitä urheilijarahaston perustaminen ennen kuin verovuosi loppuu – siirrot on tehtävä tulojen kertymistä ennen
3. Dokumentoi kaikki urheilu-kulut – valmennusmenot, matkat, välineet ja kilpailumaksut voivat olla osittain tai kokonaan vähennyskelpoisia
4. Kartoita sponsorisopimusten verokohtelu etenkin ulkomaisten sopimusten ja kuvaoikeuksien osalta
5. Tarkista ulkomaisten kilpailupalkintojen lähdeverot ja varmista, ettet maksa kaksinkertaista veroa

Varainhoidon ja urheiluverotuksen asiantuntija voi auttaa laskemaan juuri sinulle sopivimman rahastosumman, optimoimaan vähennyskelpoiset kulut ja varmistamaan, että kaikki ulkomaiset tulot on ilmoitettu oikein. Monelle urheilijalle yhden tunnin konsultaatio varainhoitoneuvojan kanssa paljastaa säästömahdollisuuksia, joita ei olisi löytänyt yksin – ja jotka voivat olla arvoiltaan kymmeniä kertoja konsultaatiomaksua suurempia. Expert Zoomin varainhoitoasiantuntijat ovat auttaneet urheilijoita ja aktiivisesti kilpailevia henkilöitä vastaavissa kysymyksissä läpi Suomen.

Tuomas Heikkilän MM-pronssi on saavutus, joka tulee muistetuksi pitkään suomalaisessa suunnistuksessa. Paras tapa kunnioittaa vuosien harjoittelua on varmistaa myös, että kilpailun taloudelliset hedelmät hyödynnetään mahdollisimman viisaasti – eikä niitä anneta progressiivisen verotuksen viedä enemmän kuin on tarpeen.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa yksilöllistä vero- tai varainhoitoneuvontaa. Ota yhteyttä asiantuntijaan ennen päätöksentekoa urheilijarahaston perustamisesta tai verotuksellisista valinnoista.