Santtu Heikkinen palaa kilpailuihin energiavajeen jälkeen – 5 rasitusmurtumaa muistuttaa riskeistä

Santtu Heikkinen, 24, palaa kilpailuihin kahden raskaan vuoden jälkeen. Yhteensä viisi rasitusmurtumaa lonkassa ja selässä pysäyttivät suomalaislupaajan yli vuodeksi — syynä oli suhteellinen energiavaje eli RED-S. Heikkinen kertoi MTV Uutisille avoimesti kokemuksestaan, ja hänen tarinansa on saanut laajaa huomiota suomalaisessa urheiluyhteisössä. Tapaus nostaa esiin tärkeän kysymyksen, joka koskee tuhansien suomalaisten liikkujien arkea: miten tunnistaa energiavaje ajoissa, ennen kuin vauriot ovat jo tapahtuneet?

Kaksi vuotta, viisi rasitusmurtumaa

Santtu Heikkinen oli yksi Suomen lupaavimmista keski- ja pitkänmatkan juoksijoista. Hän murskaisi yli 50 vuotta vanhan Suomen ennätyksen 1 500 metrillä ja pääsi Euroopan mestaruuskilpailujen mutamaastoille. Sitten kaikki pysähtyi.

Keväällä 2024 Heikkisen luuntiheys laski merkittävästi, ja diagnoosiksi vahvistui suhteellinen energiavaje. Seurauksena oli viisi rasitusmurtumaa lonkan ja selän alueella — yksi toisensa jälkeen. Viimeinen kilpailu ennen pitkää taukoa oli elokuussa 2024.

Kesäkuussa 2026 Heikkinen palasi kilpailuihin SM-maastojuoksuun Vöyrissä. Lahden GP:ssä hän juoksi ennätysvauhdilla 1 500 metrillä ajan 3:36,51 — se sijoittuu Suomen kaikkien aikojen neljän parhaan joukkoon. Paluu kovaan kilpailuun kesti kaksi täyttä vuotta.

"En kiinnittänyt tarpeeksi huomiota riittävän ravinnon merkitykseen palautumiselle ja rajoitin itseäni liikaa, mikä johti luuntiheyden laskuun", Heikkinen on kertonut MTV Uutisille. Lause on yksinkertainen mutta pysäyttävä: liikaa ei harjoiteltu, vaan liian vähän syötiin.

Mikä on suhteellinen energiavaje eli RED-S?

Suhteellinen energiavaje urheilussa (RED-S, Relative Energy Deficiency in Sport) tarkoittaa tilaa, jossa elimistöön saapuvan energian määrä jää pysyvästi liian pieneksi suhteessa harjoittelun kuluttamaan energiaan. Se ei tarkoita, että urheilija söisi automaattisesti vähän — usein ruokaa menee paljonkin, mutta ei riittävästi täyttämään harjoittelun luoman vajeen.

Energiavajeen seurauksena elimistö alkaa säästää energiaa välttämättömistä toiminnoista. Hormonitoiminta häiriintyy, luuston uusiutuminen heikkenee ja palautuminen hidastuu. Luun tiheys alenee, koska keho ei pysty ylläpitämään normaalia luun mineralisaatiota. Tuloksena on pitkittyviä rasitusmurtumia, poikkeuksellista väsymystä ja heikentynyttä suorituskykyä — juuri kuten Heikkisen tapauksessa tapahtui.

UKK-instituutin mukaan liikunnan ja ravitsemuksen yhteensovittaminen on erityisen tärkeää runsaasti harjoittelevilla, ja riittävä energiansaanti on urheilijan terveyden peruspilari. Ilman tätä perustaa jokainen lisäharjoitus voi lisätä riskiä pikemmin kuin parantaa kuntoa.

Kenellä on suurin riski?

Urheilulääketieteen tutkimukset ovat osoittaneet, että RED-S koskee paljon useampia kuin pelkästään ammatikseen urheilevat:

• Huippu-urheilijoista jopa 24 prosentilla on todettu RED-S-oireyhtymä
• Rasitusmurtumia esiintyy RED-S:stä kärsivillä 70 prosentilla — terveillä urheilijoilla vain 25 prosentilla
• Pitkänmatkan juoksijoilla riski on erityisen korkea toistuvien iskujen vuoksi
• Tilanne koskee sekä naisia että miehiä

Aiemmin puhuttiin lähinnä "naisen urheilukolmikosta" (female athlete triad), mutta nykytutkimus on osoittanut selkeästi, että RED-S voi iskeä sukupuolesta riippumatta. Heikkinen on oiva esimerkki: 24-vuotias miesurheilija, joka kärsi energiavajeen vakavista seurauksista.

Harrasteurheilijoilla riski on ehkä vielä salakavalampaa kuin ammattilaisilla. Harjoittelu on runsasta, mutta ravinnonsaantiin ei kiinnitetä samaa huomiota kuin ammattilaiskehitysohjelmissa. Intensiivinen kuntosaliharjoittelu, maratonvalmistautuminen tai säännöllinen intervallijuoksu voivat kaikki altistaa energiavajeelle, jos ravitsemus ei pysy mukana.

Miten energiavaje tunnistetaan?

Energiavajeen merkit voivat olla hienovaraisia, ja moni pitää niitä normaalina väsymyksenä tai liian kovan harjoittelun merkkinä. Tyypillisiä varoitusmerkkejä ovat:

• Pitkittyvät tai toistuvat rasitusmurtumat — kuten Heikkisellä lonkassa ja selässä
• Poikkeuksellinen väsymys ja huono palautuminen harjoitusten välillä
• Suorituskyvyn lasku kovasta harjoittelusta huolimatta
• Mielialan muutokset, ärtyneisyys ja motivaation heikkeneminen
• Hormonaaliset häiriöt — naisilla kuukautishäiriöt, miehillä testosteronitasojen lasku

Luuntiheys mitataan DXA-luuntiheysmittauksella, joka on standardityökalu diagnoosin tekemiseen. Laboratoriotutkimuksissa seurataan myös D-vitamiinitasoja, kilpirauhashormoneja ja luuston aineenvaihdunnan merkkiaineita. Heikkisen tapauksessa ongelma paljastui lopulta ravitsemuksesta: kokonaisenergian saanti oli yksinkertaisesti liian pieni suhteessa harjoitusmääriin.

Mitä tehdä, jos epäilet energiavajetta?

Tärkeintä on hakea apua ajoissa — ennen kuin rasitusmurtumia on kertynyt useita. Hoitopolku alkaa tyypillisesti urheilulääkärin tai perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolta.

Asiantuntija tekee seuraavat arviot:

1. Energiansaannin ja -kulutuksen arviointi ravitsemusterapeutin tuella — 3–7 vuorokauden ruokapäiväkirja antaa hyvän kuvan tilanteesta
2. Luuntiheysmittaus tilanteen vakavuuden selvittämiseksi
3. Hormonitutkimukset sen varmistamiseksi, onko energiavaje vaikuttanut hormonitasapainoon
4. Kuntoutussuunnitelma, joka ottaa huomioon sekä ravitsemuksen korjaamisen että harjoittelun mukauttamisen

Valtteri Bottaksen paluu F1-radalle Cadillacin rinnalla osoitti, kuinka keskeinen rooli urheilulääketieteen asiantuntijoilla on huippu-urheilijoiden paluussa — sama pätee Santtu Heikkiseen ja jokaiseen kuntoilijaan, joka epäilee kehossaan energiavajeen merkkejä.

ExpertZoomin kautta voit varata ajan urheilulääkärille tai terveydenhuollon asiantuntijalle, joka arvioi tilanteesi yksilöllisesti ja auttaa rakentamaan realistisen palautumissuunnitelman. Asiantuntija-arvio voi olla ratkaiseva askel kohti turvallisempaa harjoittelua ja parempaa urheilusuoritusta.

Heikkinen: esimerkki siitä, että paluu on mahdollinen

Santtu Heikkisen tarina on ennen kaikkea toivon tarina. Kaksi raskasta vuotta, viisi murtumaa — ja silti hän juoksee nyt Suomen kaikkien aikojen neljän parhaan joukossa 1 500 metrillä.

Tarinan tärkein opetus on kuitenkin se, mitä olisi voinut tehdä toisin. Riittävä ravinto, riittävä palautuminen ja oikeat asiantuntijat ajoissa — nämä kolme tekijää ovat kaiken urheilemisen perusta, oli sitten kyse olympiaurheilijasta tai lenkkeillystä nautiskelevasta harrastajasta. Heikkinen itse tiivistää sen parhaiten: liian vähäinen syöminen ei näy heti, mutta se kertyy hiljalleen kehon rakenteisiin. Luusto ei anna varoitusta ennen kuin murtuma on jo tapahtunut.

Jos oma kehosi lähettää samankaltaisia signaaleja kuin Heikkisen keho lähetti vuonna 2024 — toistuvat rasitusvammat, selittämätön väsymys, heikentynyt palautuminen — älä odota viittä murtumaa. Yksikin on liikaa. Hoito on sitä tehokkaampaa ja nopeampaa mitä aiemmin se aloitetaan.

Huomio: Tässä artikkelissa käsitellään terveyttä koskevia aiheita yleisellä tasolla. Henkilökohtaisen tilanteen arviointiin tarvitaan aina terveydenhuollon ammattilainen.