Marko NovakUkrainan entinen puolustusministeri Mykhailo Fedorov julkisti 26. syyskuuta 2026 Lvivin IT Arena -konferenssissa uuden puolustustekniikka-aloitteen nimeltä "Robottiarmeija" (Army of Robots). Hanke rekrytoi aktiivisesti teknologiayrityksiä, insinöörejä ja sijoittajia ympäri maailman – myös Pohjoismaista. Suomalaiselle IT- ja robotiikkatoimijalle tämä synnyttää välittömän kysymyksen, jonka vastaus ei ole itsestään selvä: voiko suomalainen yritys laillisesti toimittaa autonomisteknologiaa tai tekoälyratkaisuja Ukrainaan sotilaskäyttöön ilman vientilupia?
Mitä Robottiarmeija tarkoittaa käytännössä
Robottiarmeija ei ole yksittäinen yhtiö vaan Fedorovin kuvaama laaja ekosysteemi. Se koostuu kolmesta elementistä: venture-rahastosta, joka sijoittaa ukrainalaisiin puolustustekniikkayrityksiin; omista Fedorovin vetämistä tuotantoyhtiöistä; sekä tutkimus- ja kehitysosastosta, joka testaa ratkaisuja yhdessä armeijan kanssa.
Fedorov on asettanut yksiköiden tavoitehinnaksi noin 10 000 dollaria kappaleelta. Euromaidanpress.com raportoi 2. lokakuuta 2026, että tarvittavien yksiköiden määrä on "kymmenissä tuhansissa" ja että hanke etsii aktiivisesti teknologiajohtajaa sekä kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Ensimmäisten koneiden on tarkoitus muistuttaa humanoidirobotteja tai raskaita autonomisia alustoja, joita voisi käyttää miinojenpuhdistukseen, haavoittuneiden evakuointiin, tiedusteluun ja lopulta vihollisasemien suoranaiseen rynnäkköön ilman jalkaväen läsnäoloa.
Tavoiteaikataulu on erittäin kunnianhimoinen. Humanoidirobotin pitäisi tappaa vihollissotilas kuudessa kuukaudessa hankkeen käynnistymisestä, ja täysin miehittämätön rynnäkkö venäläisasemaa vastaan pitäisi olla toteutettavissa 12 kuukaudessa. Breaking Defense -lehti raportoi lokakuussa 2026, että hanke herättää epäilyksiä puolustusalan asiantuntijoissa – yksikään vastaava humanoiditeknologia ei ole vielä toiminut todistettavasti taisteluolosuhteissa. Defense News puolestaan huomauttaa, ettei Fedorovin hankkeessa esiteltyjä humanoidisuunnitelmia tällä hetkellä käytetä missään vaiheessa rintamalla.
Siitä huolimatta Washington Post kertoi 7. lokakuuta 2026, että Fedorov esiintyi kansainvälisessä puolustustekniikkakonferenssissa ja esitti robotiikan olevan sodankäynnin seuraava murrosvaihe. Hanke on saanut julkisia tukipuheenvuoroja kiinnostuneilta toimijoilta, ja rekrytointikampanja on täydessä vauhdissa. Suomalaiset yritykset ovat jo saaneet yhteydenottoja.
Miksi tämä koskee suomalaisia IT-yrityksiä juuri nyt
Suomi on vakiinnuttanut asemansa Euroopan kärkimaana autonomisten järjestelmien, sulautetun tekoälyn ja teollisuusrobotiikan kehittämisessä. Tämä tarkoittaa, että suomalaisilla yrityksillä on juuri niitä osaamisia, joita Robottiarmeijan kaltaiset hankkeet etsivät: navigointiohjelmistoja, konenäkösovelluksia, robotiikan ohjausjärjestelmiä ja tekoälypohjaista päätöksentekoa.
Samaan aikaan Suomessa on voimassa laki kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (laki 500/2024), joka tuli voimaan 15. syyskuuta 2024. Ulkoasiainministeriö täydentää lakia vuoden 2026 muutosesityksellä, jonka kuulemiskierros päättyi 29. heinäkuuta 2026. Muutosesitys laajentaa kansallista valvontalistaa nimenomaan miehittämättömien ilma-alusten ja autonomisten järjestelmien teknologioihin – suoraan niille aloille, joita Fedorovin hanke hakee.
Suomen kansallinen laki täydentää EU:n asetusta 2021/821 kaksikäyttötuotteiden valvonnasta. EU:n valvontaluettelo kattaa muun muassa autonomiset järjestelmät (luokka 7, navigointi ja ilmailu), tietyt tekoälysovellukset (luokka 4, tietokoneet ja tietoliikenne) ja sulautetut ohjausjärjestelmät, joita voitaisiin käyttää sekä siviilikäyttöön että sotilaalliseen tarkoitukseen. Luokittelu ei perustu tuotteen nimeen tai myyjän aikomukseen, vaan tuotteen teknisiin ominaisuuksiin ja tiedossa olevaan loppukäyttöön.
Yksinkertaisesti ilmaistuna: jos suomalainen yritys myy navigointiohjelmiston, robotiikan ohjainlaitteen tai autonomisen alustateknologian ukrainalaiselle puolustustekniikkayhtiölle – vaikka Fedorovin Robottiarmeijaan liittyvälle – se saattaa tarvita vientiluvan ulkoasiainministeriöltä ennen sopimuksen allekirjoittamista.
Yleisin väärinkäsitys on, että koska Ukraina on EU:n kumppanimaa ja länsimainen tuki sodankäynnissä on yleisesti hyväksyttyä, kaikki toimitukset menevät läpi automaattisesti. Tämä ei pidä paikkaansa. Vientilupa on haettava tuotekohtaisesti riippumatta vastaanottajamaan poliittisesta asemasta, kun kyse on sotilaallisesta loppukäytöstä tai niin kutsutusta kaksoiskäyttötuotteesta. Luvatta toimitetusta kaksikäyttötuotteesta voi seurata rikossyyte lain 500/2024 nojalla ja enimmillään kahden vuoden vankeusrangaistus – sekä mainehaitta, joka vaikuttaa yrityksen EU-toimintalupiin.
Lisätietoa Ukrainan konfliktin vaikutuksesta Suomalaisiin yrityksiin: Ukraina iski Koiviston satamaan: mitä se tarkoittaa suomalaiselle yritykselle
Asiantuntijareaktio: kolme roolia, kolme eri riskiprofiilia
Robottiarmeijan kaltainen aloite luo kolme erilaista yhteistyöroolia suomalaiselle yritykselle, ja jokainen vaatii erilaista lähestymistapaa vientivaatimustenmukaisuuteen.
Rooli 1 – Teknologiatoimittaja. Yritys myy ohjelmistolisenssin, komponenttipaketin tai laitteistoratkaisun suoraan Robottiarmeijan ekosysteemin yritykselle. Tässä tapauksessa vientilupavelvollisuus koskee suoraan toimittajaa. Ulkoasiainministeriön käsittelyaika on tyypillisesti 4–8 viikkoa.
Rooli 2 – Sijoittaja. Suomalainen pääomasijoittaja tai enkeleistä koostuva syndikaa harkitsee sijoittamista Robottiarmeijan venture-rahastoon. Pelkässä rahallisessa sijoituksessa ei yleensä ole välitöntä vientilupaa, mutta sijoitussopimukseen voi liittyä teknologiansiirtolausekkeita tai lisenssivelvoitteita, jotka laukaisevat valvontavelvollisuuden myöhemmin. Oikeudellinen selvitys on tarpeen jo ennen sijoituspäätöstä.
Rooli 3 – Komponenttialihankkija. Suomalainen valmistaja myy tuotteensa ensin toiselle suomalaiselle tai eurooppalaiselle yritykselle, joka edelleen toimittaa ne Ukrainaan. Alihankkijakin voi olla vastuussa, jos se tiesi tai sen olisi pitänyt tietää loppukäytöstä. Tämä ns. re-export-riski on asia, josta monet pk-yritykset eivät ole tietoisia.
Näihin kysymyksiin ei ole yhtä universaalia vastausta – se riippuu tuotteen teknisistä ominaisuuksista, ostajan loppukäyttötodistuksesta ja sopimuksen ehdoista. IT-asiantuntija tai vientioikeuden erikoisjuristi on käytännössä ainoa tapa selvittää oma riskiprofiili ennen sopimusten allekirjoittamista.
Konkreettinen tapaus: tamperelainen robotiikkastartup ja 30 000 euron sopimus
Kuvitellaan tamperelainen viiden hengen startup, joka on kehittänyt autonomisen tarkastusrobotin teollisuuslaitoskäyttöön. Robotin navigointiohjelmisto käyttää koneoppimiseen perustuvaa esteiden tunnistamista ja kykenee toimimaan ilman GPS:ää jopa alle 10 metrin tarkkuudella. Yritys saa syyskuussa 2026 yhteydenoton ukrainalaiselta puolustustekniikkayhtiöltä, joka haluaa lisensoida navigointiohjelmiston 30 000 euron sopimuksella vuodeksi.
Skenaario A – Ilman vientivaatimustenmukaisuusohjelmaa:
Perustaja googlailee asiaa ja päättelee, että koska Ukraina ei ole EU:n pakotelistalla ja koska länsimaat tukevat Ukrainan puolustautumista, sopimus on turvallinen. Hän allekirjoittaa sopimuksen ja toimittaa ohjelmistolisenssin sähköpostitse. Kolme kuukautta myöhemmin ulkoasiainministeriön tarkastaja ottaa yhteyttä: navigointiohjelmisto, joka kykenee alle 10 metrin paikannustarkkuuteen autonomisessa päätöksenteossa ilman GPS:ää, kuuluu EU:n valvontaluokkaan 7A001. Sotilaallinen loppukäyttö on dokumentoitu ostoyhtiön toimitusketjusta. Yritys on toiminut ilman vaadittua vientiluvanpaa.
Seuraukset: rikossyytteen riski, toiminnan keskeyttäminen EU-markkinoilla, mainehaitat ja neuvotteluaseman menettäminen tulevilta asiakkailta. Oikeudellinen puolustautuminen maksaa arviolta 20 000–60 000 euroa, ja prosessi kestää 12–24 kuukautta.
Skenaario B – Internal Compliance Program rakennettuna etukäteen:
Sama yhteydenotto käynnistää sisäisen tarkistusprosessin, joka on jo kuvattu ICP:ssä. Navigointiohjelmisto luokitellaan asiantuntijalta saatujen ohjeiden mukaan, ukrainalaiselta ostajalta pyydetään kirjallinen loppukäyttäjätodistus, ja vientilunahakemus ulkoasiainministeriölle lähetetään viikon kuluessa yhteydenotosta. Lupapäätös saapuu 6 viikossa. Sopimus allekirjoitetaan täysin laillisesti – ehkä 8 viikkoa myöhemmin kuin alun perin suunniteltu – ja 30 000 euron sopimus toteutuu turvallisesti.
ICP:n rakentaminen on kertaluonteinen investointi: tyypillisesti 5 000–15 000 euroa konsultointikuluina ensimmäisellä kerralla. Jos sama prosessi hoidetaan reaktiivisesti ilman ICP:tä aina sopimus kerrallaan, asiantuntijakonsultointi, juridinen selvittely ja kiireellisyyslisät nostavat hinnan 8 000–20 000 euroon per sopimus. Pidemmällä aikavälillä ICP maksaa itsensä takaisin jo kolmannen tai neljännen sopimuksen kohdalla – ja suojaa oikeudelliselta vastuulta jokaisessa tapauksessa.
Mitä tarkoittaa Fedorovin tausta suomalaiselle kumppanille?
Fedorovin uskottavuus perustuu konkreettisiin saavutuksiin. Hän johti Ukrainan digitaalisen transformaation ministeriönä vuosina 2019–2026 ja rakensi Diia-sovelluksen, jonka avulla yli 19 miljoonaa ukrainalaista hallinnoi digitaalisesti henkilöasiakirjojaan, ajokorttiaan ja yritystietojaan. Lisäksi hän koordinoi IT-armeijan (IT Army of Ukraine) kybertoimintaa Venäjää vastaan, mikä osoittaa, että hänellä on kyky mobilisoida kansainvälinen teknologiayhteisö nopeasti.
Fedorovin verkosto ulottuu suoraan Piilaksoon: hän on tavannut Elon Muskin Starlink-sopimuksia koordinoidakseen, neuvotellut Apple- ja Google-yhtiöiden kanssa sovellusten poistamisesta Venäjältä ja rekrytoinut kyberpuolustukseen yli 300 000 vapaaehtoista koodaria kuukaudessa sodan alussa. Robottiarmeijan tapauksessa tämä tarkoittaa, että hanke ei todennäköisesti ole pelkkä visio – taustalla on toimintakykyinen organisaatio ja kansainvälinen rekrytointikapasiteetti, joka voi tuoda suomalaisia yrityksiä mukaan nopeasti ja odottamatta.
Mitä tehdä nyt
Fedorovin Robottiarmeija on konkreettinen merkki siitä, että suomalaisten IT- ja robotiikkayritysten kansainväliset yhteydenotot sotilaalliseen puolustustekniikkaan lisääntyvät. Tässä on neljä välitöntä toimenpidettä:
1. Tutki tuotteidesi valvontastatus. Ulkoasiainministeriön sivusto um.fi/export-control tarjoaa ohjeiston kaksikäyttötuotteiden luokitteluun. Aloita siitä ja kirjaa ylös teknisten ominaisuuksien perusteella, mille valvontaluokille tuotteesi saattavat kuulua.
2. Konsultoi IT- tai vientioikeusasiantuntijaa. Luokittelu vaatii sekä teknistä että juridista osaamista. Väärä luokittelu voi johtaa sekä vientiluvan puuttumiseen että tarpeettomaan hallinnolliseen taakkaan. Asiantuntija pystyy myös seuraamaan lakimuutoksia puolestasi.
3. Rakenna ICP ennen seuraavaa sopimusta. Vaatimustenmukaisuusohjelma kannattaa rakentaa ennen kuin potentiaalinen asiakas odottaa vastausta – ei reaktiivisesti kriisin jälkeen.
4. Seuraa aktiivisesti lain kehitystä. Suomen kaksikäyttölakia päivitetään parhaillaan erityisesti miehittämättömien järjestelmien osalta. Muutokset voivat vaikuttaa tuotteisiisi jo ensi vuoden alussa.
Huomio: Tämä artikkeli on yleistä tietoa varten eikä muodosta juridista neuvontaa. Kaksikäyttötuotteiden vientilainsäädäntö on monimutkaista ja muuttuu jatkuvasti. Konsultoi aina pätevää asiantuntijaa ennen sopimuspäätösten tekemistä.
ExpertZoomin kautta voit löytää IT-asiantuntijoita ja juridiikan ammattilaisia, jotka ovat perehtyneet vientivaatimustenmukaisuuteen ja voivat auttaa yrityksesi valmistautumaan puolustustekniikkayhteistyöhön laillisesti ja turvallisesti.
