Kaisa Liskin oikeudenkäynti venyi neljään vuoteen: hovioikeus hylkäsi 3 000 euron korvausvaatimuksen

Turun hovioikeus hylkäsi helmikuun 24. päivänä 2026 kiinteistönvälittäjä Kaisa Liskin vaatimuksen saada valtiolta korvausta oikeudenkäynnin viivästymisestä. Liski vaati yhteensä 3 000 euron hyvitystä, mutta tuomioistuin katsoi, ettei prosessi ollut kestänyt yli puoltatoista vuotta missään yksittäisessä vaiheessa. Päätös herättää kysymyksiä siitä, milloin suomalainen oikeudenkäynti on viivästynyt lainvastaisesti ja mitä se tarkoittaa tavallisille kansalaisille, jotka odottavat oikeutta tuomioistuimista.

Mitä tapahtui Kaisa Liskin oikeudenkäynnissä

Kaisa Liskin oikeudenkäynti alkoi vuonna 2021, kun häntä vastaan nostettiin syyte törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Käräjäoikeus velvoitti Liskin maksamaan OPR-Finance Oy:lle vahingonkorvauksena lähes 6 000 euroa, selvittelykuluina 200 euroa ja oikeudenkäyntikuluina 100 euroa korkoineen. Asian käsittelyyn sisältyi esitutkinta, syyteharkinta, käräjäoikeuden suullinen käsittely, hovioikeuden kirjallinen menettely ja valituslupahakemus korkeimpaan oikeuteen.

Koko prosessin kesto oli neljä vuotta ja yksi kuukausi. Liski vaati käräjäoikeudelta 1 500 euron hyvitystä viivästymisestä, mutta käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen perustuen siihen, että asian monivaiheisuus selitti keston. Hovioikeudessa Liski vaati toiset 1 500 euroa samoin perustein. Molemmat tuomioistuimet katsoivat, että koska asiaa oli käsitelty useissa eri vaiheissa eikä yksikään vaihe kestänyt yli 18 kuukautta yhtäjaksoisesti, viivästymistä ei voitu pitää lainvastaisena.

Turun hovioikeuden mukaan asian käsittelyyn kuului useita luonnollisia vaiheita, jotka eivät olleet viranomaisten hallittavissa. Liski voi hakea muutosta ratkaisuun korkeimmasta oikeudesta, mutta valitusluvan saaminen edellyttää, että korkein oikeus katsoo asiassa olevan merkitystä lainsäädännön soveltamisen kannalta.

Milloin oikeudenkäynti on viivästynyt lainvastaisesti

Suomen oikeusjärjestelmässä oikeudenkäyntien viivästymistä säätelee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artikla, joka takaa oikeuden kohtuulliseen käsittelyaikaan. Korkein oikeus on linjannut, että kohtuullisuus riippuu asian monimutkaisuudesta, asianosaisen käyttäytymisestä ja viranomaisten toiminnasta. Pelkkä pitkä kesto ei riitä korvaukseen, vaan on osoitettava viranomaisen vastuulla oleva viivästyminen.

Asianajajat korostavat, että neljän vuoden kesto ei itsessään riitä hyvitykseen. Ratkaisevaa on se, onko jokin yksittäinen prosessin vaihe venynyt kohtuuttoman pitkäksi ilman hyväksyttävää syytä. Hyväksyttäviä syitä ovat esimerkiksi:

• Asiassa on useita todistajia tai asiantuntijoita, joiden kuuleminen vie aikaa
• Asianosainen itse viivästyttää prosessia valituksillaan tai todisteiden toimittamisella
• Asia on palautettu alempaan tuomioistuimeen uudelleen käsiteltäväksi
• Korkein oikeus käsittelee valituslupahakemusta normaaliaikataulussa

Asianajaja voi arvioida, onko tietyn asian kesto ylittänyt kohtuullisen rajan. Jos oikeudenkäynti on kestänyt yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti samassa tuomioistuimessa ilman pätevää syytä, hyvityksen saamisen todennäköisyys kasvaa merkittävästi. Tässä arviossa huomioidaan asian laatu, todisteiden määrä ja osapuolten toiminta.

Mitä korvauksia viivästyneestä oikeudenkäynnistä voi saada

Suomessa oikeudenkäyntien viivästyneestä käsittelystä maksettavat korvaukset perustuvat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksiin ja korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön. Korvaukset eivät ole automaattisia, vaan ne vaativat erillisen vaatimuksen, joka on esitettävä samassa prosessissa tai erillisellä kanteella. Asianajajan avulla voidaan arvioida, onko asian kesto ylittänyt kohtuullisen rajan ja millä todennäköisyydellä korvaus myönnetään.

Korvausten määrä vaihtelee tapauskohtaisesti. Yleensä hyvitykset jäävät muutamista sadoista euroista muutamiin tuhansiin euroihin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on määrännyt Suomelle maksettavaksi korvauksia, jotka ovat tyypillisesti 2 000–5 000 euron välillä. Korvauksen saaminen edellyttää, että asianosainen pystyy osoittamaan, että viivästyminen on aiheuttanut hänelle konkreettista haittaa.

Haitta voi olla taloudellista, henkistä tai maineellista. Esimerkiksi oikeudenkäynnin pelko ja epätietoisuus voivat aiheuttaa unettomuutta, ahdistusta ja työkyvyttömyyttä. Näistä haitoista on kuitenkin esitettävä lääkärinlausunto tai muu luotettava näyttö. Pelkkä prosessin pituus ei riitä korvaukseen ilman konkreettista haittaa.

Valtion on maksettava korvaus, jos oikeudenkäynti on kestänyt kohtuuttoman kauan valtion laitoksissa. Tämä koskee sekä riita-asioita että rikosasioita. Myös vapautetun henkilön oikeudenkäyntikuluja voidaan korvata, jos syyte on hylätty ja prosessi on kestänyt poikkeuksellisen pitkään. Korvausvelvollisuus ulottuu kaikkiin tuomioistuimiin, myös hallintotuomioistuimiin.

Miten viivästyminen vaikuttaa syytettyyn ja asianomistajaan

Oikeudenkäynnin pitkittyminen rasittaa kaikkia osapuolia. Syytetyn kannalta pitkä prosessi tarkoittaa epätietoisuuden jatkumista, mikä voi vaikuttaa työkykyyn, ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen. Moni kokee, että syyttömänä oleminen epäilyksen alaisena vuosien ajan on rangaistus sinällään. Asianomistajalle viivästyminen merkitsee usein sitä, että oikeudenmukaisuuden toteutuminen lykkääntyy ja vahingonkorvausten saaminen viivästyy.

Kaisa Liskin tapauksessa oikeudenkäynti koski taloudellista rikollista toimintaa. Tällaisissa asioissa asiakirjojen määrä on usein suuri, ja asiantuntijalausuntojen hankkiminen vie aikaa. Asianajajat suosittelevat, että molemmat osapuolet seuraavat aktiivisesti asiansa etenemistä ja vaativat tarvittaessa selvitystä viivästyksistä. Passiivinen odottaminen harvoin nopeuttaa prosessia.

Oikeudenkäynnin viivästyminen voi vaikuttaa myös todisteisiin. Muisti pettää ajan myötä, todistajat muuttavat pois tai sairastuvat, ja asiakirjat voivat kadota. Tämä voi heikentää puolustusta tai vaatimusta. Asianajaja voi vaatia, että vanhentuneita todisteita ei oteta huomioon tai että prosessi etenee kiireellisenä.

Käytännön neuvot oikeudenkäynnin nopeuttamiseen

Asianajajat suosittelevat seuraavia toimenpiteitä, jotta oikeudenkäynti etenisi mahdollisimman sujuvasti ja kesto jäisi kohtuulliseksi:

1. Valmistaudu huolellisesti: Kokoaa kaikki asiakirjat ja todisteet etukäteen järjestelmällisesti. Puutteellinen aineisto on yleisin syy käsittelyn viivästymiseen. Laadi aikajana tapahtumista.

2. Käytä asianajajaa: Ammattitaitoinen asianajaja osaa muotoilla vaatimukset selkeästi, vastustaa tarpeettomia viivästyksiä ja vaatia tuomioistuinta noudattamaan aikatauluja. Itse edustaminen pidentää prosessia usein merkittävästi.

3. Seuraa aikatauluja: Vastaa tuomioistuimen kirjelmisiin määräajassa. Myöhästymiset siirtävät käsittelyä viikoilla tai kuukausilla. Aseta itsellesi muistutuksia deadlines-päivistä.

4. Vaadi selvitystä: Jos asia ei etene kolmeen kuukauteen, pyydä tuomioistuimelta kirjallinen selvitys viivästyksen syistä. Tämä voi nopeuttaa käsittelyä ja muodostaa pohjan myöhemmälle korvausvaatimukselle.

5. Harkitse sovintoa: Riita-asioissa sovinto voi säästää vuosia prosessiaikaa ja vähentää kuluja merkittävästi. Sovintoesityksen tekeminen kannattaa aina harkita, vaikka vastapuoli olisi aluksi torjuva.

Mikä on kohtuullinen käsittelyaika

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on arvioinut kohtuullisuutta useissa suomalaisia koskevissa tapauksissa. Yleisenä ohjeena pidetään, että rikosasian käsittely kestää korkeintaan kaksi vuotta ensimmäisen asteen tuomioistuimessa. Jos asia etenee hovioikeuteen, lisäaikaa voi kertyä enintään vuosi. Yli kolmen vuoden kokonaiskeho alkaa olla riskiraja, joka herättää huomiota.

Korkein oikeus on kuitenkin korostanut, että jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti. Talousrikoksissa, joissa asiakirjoja on tuhansia sivuja ja todistajia kymmeniä, neljä vuotta voi olla kohtuullinen aika. Yksinkertaisissa riita-asioissa, kuten vuokraväännöissä, yli vuoden kesto voi jo olla liikaa. Hallinto-oikeudellisissa asioissa, kuten sosiaalietuuskiistoissa, nopeus on erityisen tärkeää, koska asianosainen voi olla taloudellisessa ahdingossa.

Turun hovioikeuden ratkaisu Kaisa Liskin asiassa noudattaa tätä linjaa. Tuomioistuin katsoi, että koska asia oli monivaiheinen ja eri instanssit olivat toimineet määräajoissa, kokonaiskesto ei ollut lainvastainen. Ratkaisu on linjassa korkeimman oikeuden aikaisemman ennakkotapauskäytännön kanssa, jossa painotetaan yksittäisten vaiheiden kestoa kokonaisuuden sijaan.

Huomautus: Tämä artikkeli käsittelee oikeudenkäyntiprosesseja yleisellä tasolla. Yksittäistapauksissa suositellaan yhteydenottoa asianajajaan, joka perehtyy asiakirjoihin ja antaa henkilökohtaisen arvion korvausvaatimuksen menestymismahdollisuuksista.