Vapaavuoren lobbauskohu: milloin yrityksesi on ilmoittauduttava avoimuusrekisteriin?

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) käynnisti 15. heinäkuuta 2026 selvityksen siitä, laiminlöikö Garden Helsingin hankeyhtiö Projekti GH Oy avoimuusrekisterin ilmoitusvelvollisuutensa. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja, entinen kokoomuspoliitikko Jan Vapaavuori on julkisesti myöntänyt, ettei ollut kirjannut vaikuttamistoimintaansa rekisteriin. Kohu johti myös siihen, että Vapaavuori erosi lobbaustyötä tekevästä asianajotoimisto Geradin Partnersista.

Tapaus on tähän mennessä näkyvin testi Suomen tuoreelle avoimuusrekisterille. Se nostaa esiin kysymyksen, joka koskee tuhansia yrityksiä, järjestöjä ja konsultteja: milloin oman organisaation yhteydenpito päättäjiin ylittää rajan, jonka jälkeen siitä on lain mukaan ilmoitettava? Asianajaja voi auttaa arvioimaan tilanteen ennen kuin siitä tulee otsikko.

Mistä selvityksessä on kyse

VTV:n mukaan Vapaavuori oli vuosina 2024–2025 useaan otteeseen yhteydessä valtiovarainministeriön virkamiehiin sekä pääministeri Petteri Orpon avustajiin ajaessaan valtion tukea Garden Helsinki -areenahankkeelle. Hanke sai keväällä 2025 ehdollisen 35 miljoonan euron tuen. Vapaavuori aloitti hankeyhtiön hallituksen puheenjohtajana lokakuussa 2025.

Ongelma ei ole itse lobbaus, joka on täysin laillista ja kuuluu osana demokraattiseen päätöksentekoon. Päättäjien kanssa käytävä vuoropuhelu on toivottavaakin, kun se tapahtuu avoimesti. Ongelma on se, ettei yhteydenpitoa kirjattu avoimuusrekisteriin, vaikka laki sitä nimenomaisesti edellyttää. VTV toimii rekisterin valvovana viranomaisena ja on ilmoittanut kokoavansa ja arvioivansa asiaan liittyvät tiedot ennen mahdollisia jatkotoimia. Virasto on kertonut julkaisevansa asiaa koskevan raportin alkusyksystä.

Mitä avoimuusrekisterilaki vaatii

Avoimuusrekisteristä säädetään avoimuusrekisterilaissa (430/2023), joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2024. Lain tarkoituksena on tehdä näkyväksi pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen vaikuttamistoiminta, joka kohdistuu eduskuntaan tai ministeriöihin. Tavoitteena on parantaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä, torjua epäasiallista vaikuttamista ja vahvistaa kansalaisten luottamusta.

Käytännössä ratkaiseva raja on määrällinen. Ilmoitusvelvollisuus syntyy, kun oikeushenkilö on vuoden aikana enemmän kuin viisi kertaa yhteydessä eduskuntaan tai ministeriöihin vaikuttamistarkoituksessa. Rajan ylittyessä toimijan on ensin rekisteröidyttävä avoimuusrekisteriin ja sen jälkeen toimitettava säännöllisesti toimintailmoitus siitä, mihin asioihin ja keihin päättäjiin vaikuttaminen on kohdistunut.

Laki koskee laajaa joukkoa: yrityksiä, etujärjestöjä, ammattiliittoja, säätiöitä sekä ammattimaista vaikuttajaviestintää eli lobbauskonsultointia tekeviä toimistoja. Yksittäistä kansalaista tai satunnaista yhteydenottoa velvollisuus ei koske. Juuri tämä viiden yhteydenoton raja jää monelta huomaamatta, koska tavanomaiselta tuntuva sähköpostien ja tapaamisten sarja voi kasautua rajan yli yllättävän nopeasti.

Miksi tämä koskee myös tavallista yritystä

Moni yrittäjä ajattelee lobbauksen olevan suurten toimijoiden puuhaa. Todellisuudessa avoimuusrekisterin piiriin voi joutua pienikin organisaatio, joka pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan lainsäädäntöön, valtion budjettiin, lupapäätöksiin tai toimialansa sääntelyyn. Jos toimitusjohtaja tapaa ministeriön virkamiehiä, lähettää kannanottoja kansanedustajille tai osallistuu toistuvasti valmistelun taustakeskusteluihin, yhteydenotot lasketaan yhteen.

Laiminlyönnin seuraukset eivät ole vain juridisia. VTV voi kehottaa korjaamaan puutteen ja viime kädessä käyttää hallinnollisia keinoja, mutta suurin riski on maineen menetys. Vapaavuoren tapaus osoittaa, kuinka nopeasti kirjaamatta jätetty yhteydenpito kääntyy julkiseksi luottamuskysymykseksi ja voi johtaa jopa työsuhteen päättymiseen. Yritykselle julkinen selvitys voi tarkoittaa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden luottamuksen horjumista.

Näin asianajaja arvioi tilanteen

Lakimiehen ensimmäinen tehtävä on kartoittaa, ylittääkö organisaation toiminta ilmoitusvelvollisuuden rajan. Se edellyttää konkreettista läpikäyntiä: keihin päättäjiin on oltu yhteydessä, kuinka usein ja missä tarkoituksessa. Monessa yrityksessä tällaista kirjanpitoa ei ole lainkaan, jolloin rajan ylittyminen huomataan vasta jälkikäteen.

Asianajaja voi rakentaa organisaatiolle kevyen seurantakäytännön, jossa vaikuttamisyhteydenotot dokumentoidaan heti niiden tapahtuessa. Tämä ei ole byrokratiaa byrokratian vuoksi, vaan se tekee mahdollisten toimintailmoitusten laatimisesta nopeaa ja vähentää riskiä unohtaa ilmoitus. Lakimies auttaa myös tulkitsemaan, mikä lasketaan varsinaiseksi vaikuttamistoiminnaksi ja mikä jää sen ulkopuolelle, sillä esimerkiksi viranomaisen pyynnöstä annettu lausunto ei aina synnytä ilmoitusvelvollisuutta.

Erityisen tärkeää neuvonta on tilanteissa, joissa organisaatio käyttää ulkopuolista viestintä- tai asianajotoimistoa vaikuttamiseen. Tällöin ilmoitusvelvollisuus voi koskea sekä toimeksiantajaa että konsulttia, ja vastuunjako kannattaa sopia selkeästi jo sopimusvaiheessa. Garden Helsingin tapauksessa juuri konsultoinnin ja oman vaikuttamisen raja on osoittautunut hankalaksi: Vapaavuori toimi samanaikaisesti hankeyhtiön puheenjohtajana ja työskenteli lobbausta tekevässä asianajotoimistossa, mikä teki roolien erottamisesta vaikeaa.

Kolme yleisintä virhettä

Asianajajien kokemuksen mukaan ilmoitusvelvollisuuteen liittyvät virheet toistuvat kolmessa muodossa. Ensimmäinen on rajan aliarviointi: organisaatiossa uskotaan, ettei yksittäisistä sähköposteista tai lounastapaamisista kerry viiden yhteydenoton rajaa, vaikka kalenterivuoden aikana niitä kertyy huomaamatta enemmän. Toinen on vastuun hämärtyminen, kun useampi henkilö tai ulkopuolinen kumppani hoitaa vaikuttamista eikä kukaan pidä kokonaiskuvaa. Kolmas on jälkikäteinen korjaaminen, jossa ilmoitus tehdään vasta julkisuuden painostuksesta – juuri silloin, kun se vaikuttaa myöhästyneeltä myönnytykseltä eikä oma-aloitteiselta avoimuudelta.

Kaikki kolme virhettä ovat vältettävissä ennakoinnilla. Kun ilmoitusvelvollisuuden rajat käydään läpi kertaalleen ja vaikuttamistoiminnalle nimetään vastuuhenkilö, riski putoaa merkittävästi. Se on samaa perustyötä, jota lakimies tekee yrityksen muidenkin lakisääteisten velvoitteiden, kuten tietosuojan tai kirjanpidon, kohdalla.

Mitä yrityksen kannattaa tehdä nyt

Jos organisaatiosi on ollut yhteydessä eduskuntaan tai ministeriöihin, aloita laskemalla yhteydenottojen määrä kuluvalta vuodelta. Käy läpi sähköpostit, tapaamiset ja puhelut sekä oman henkilöstön että mahdollisten ulkopuolisten kumppaneiden osalta. Jos raja lähestyy tai on jo ylittynyt, tarkista rekisteröitymistilanne viipymättä ja huolehdi, että myös aiemmat yhteydenotot tulevat kirjatuiksi toimintailmoitukseen. Avoimuusrekisterin ohjeet ja ilmoituslomakkeet löytyvät VTV:n ylläpitämästä palvelusta osoitteessa avoimuusrekisteri.fi. Epäselvässä tilanteessa kannattaa kääntyä juridiseen neuvontaan erikoistuneen asianajajan puoleen ennen kuin mahdollinen puute ehtii julkisuuteen.

Vapaavuoren tapaus muistuttaa, että avoimuusrekisteri ei ole muodollisuus vaan valvottu velvoite, jonka laiminlyönti voi maksaa enemmän maineessa kuin sanktioissa. Selkeä sisäinen käytäntö ja ajoissa haettu asiantuntija-apu ovat halvin vakuutus sitä vastaan.

Tämä artikkeli on yleistä tietoa eikä korvaa henkilökohtaista oikeudellista neuvontaa. Oman tilanteesi arvioimiseksi ota yhteyttä asianajajaan tai lakimieheen.