Emma VirtanenSuomen Liigan (LIIGA) uusi kausi käynnistyi syyskuussa 2026 vauhdikkaasti: Jokerit ilmoitti viime hetken siirroista Pohjois-Amerikasta juuri ennen pelilisenssien sulkeutumista, ja useita hyökkääjiä vaihtoi seuraa ympäri maata. Avausviikonloppu toi faneja kotihalleihin, pelaajia debytoi uusissa väreissä – ja tuhansien eurojen kuukausipalkka siirtyi ammattijääkiekkoilijoiden tilille. Siitä, mitä noille rahoille pitäisi tehdä, puhutaan yllättävän vähän.
LIIGA-kausi auki: hyökkääjät liikkeellä, rahat virtaavat
Syyskuun 2026 alku merkitsee jokaisen LIIGA-joukkueen arjessa uutta alkua: harjoitusleirien pöly on laskeutunut, ja sarjapelit alkavat. Siirtoikkuna sulkeutui lopullisesti, ja useampi seura teki täydennyksiä nimenomaan hyökkääjäpaikoille. Jokereiden lisäksi Kärpät, Tappara ja HIFK vahvistivat rivejään viime hetkellä.
LIIGA-pelaajan vuosiansiot vaihtelevat suuresti: kokeneella hyökkääjällä palkka voi olla 150 000–300 000 euroa vuodessa, kun taas nuoremmalla tai vähemmän pelanneella sopimus voi liikkua 75 000–100 000 euron tasolla. Kyseessä ovat merkittävät summat – mutta vain suhteessa uran kestoon. Ammattijääkiekkoilijan aktiivinen ura kestää useimmiten 10–15 vuotta, ja sen päättyminen voi tulla äkillisesti loukkaantumisen tai suoritustason laskun myötä. Mitä lyhyempään ikkunaan suuri ansio tiivistyy, sitä tärkeämpää on hallita se suunnitelmallisesti.
Tietoisuus tästä on lisääntynyt viime vuosina, mutta varallisuudenhoitajien mukaan liian moni pelaaja lähtee kauden alulle ilman suunnitelmaa – myös uusien sopimusten allekirjoittamisen jälkeen. Tilanne ei koske vain nuoria debytantteja: myös kokeneet pelaajat, joilla on jo useampi sopimus takana, löytyvät usein suunnittelemattomasta tilanteesta. Kauden alku on juuri se hetki, jolloin asiat kannattaa ottaa haltuun ennen kuin arki vie mennessään.
Varallisuudenhoitajan näkökulma: urheilijan raha on eri asia kuin palkansaajan raha
Asiantuntijat, jotka työskentelevät ammattiurheilijoiden kanssa, korostavat yhtä keskeistä eroa: tavallinen palkansaaja ansaitsee rahaa tasaisesti vuosikymmeniä, urheilijoiden tulovirta on taas lyhyt ja intensiivinen. Tämä muuttaa koko taloudellisen suunnittelun logiikan – verotuksen, sijoittamisen ja eläkekarttuman näkökulmasta.
Suomessa ammattiurheilijoilla on käytettävissään erityinen työkalu: urheilijarahasto. Sitä sääntelee tuloverolain 116 a §, ja sen avulla pelaaja voi siirtää osan ansioistaan rahastoon, josta varat nostetaan vähintään kahdessa ja enintään 15 vuoden aikana uran päättymisen jälkeen – usein selvästi matalammalla veroprosentilla kuin uralla ollessaan. Siirrettävä summa voi olla enintään 50 prosenttia vuotuisista urheilutuloista, kuitenkin enintään 200 000 euroa vuodessa.
Vaikka rahasto on tunnettu väline, noin 40 prosenttia LIIGA-pelaajista hyödyntää sitä käytännössä Ylen selvitysten mukaan. Jääkiekkoiljoiden osuus kaikista suomalaisten urheilijarahastojen varoista on arviolta 80–90 miljoonaa euroa saman lähteen mukaan. Tästä huolimatta yhä useampi pelaaja jättää rahaston kokonaan käyttämättä – tai käyttää sitä merkittävästi alle maksimitason.
Konkreettinen tapaus: mitä 150 000 euron palkka tarkoittaa käytännössä?
Ajatellaan LIIGA-hyökkääjää, joka solmii kolmevuotisen sopimuksen elokuussa 2026 ja ansaitsee 150 000 euroa vuodessa. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa:
Vaihtoehto A: Ei urheilijarahastoa
Koko 150 000 euron ansio verotetaan normaalisti progressiivisen tuloverotuksen mukaan. Suomessa tällä tulotasolla efektiivinen veroprosentti on noin 45–48 prosenttia. Käteen jää vuodessa noin 78 000–82 500 euroa.
Kolmen sopimusvuoden aikana pelaajan nettotulot ovat yhteensä noin 234 000–247 500 euroa. Veroja on maksettu noin 202 500–216 000 euroa.
Vaihtoehto B: Urheilijarahasto maksimikäytöllä
Pelaaja siirtää vuosittain 75 000 euroa (50 % tuloista) urheilijarahastoon. Verotettavaksi jäävä osuus on tällöin vain 75 000 euroa vuodessa, jolloin marginaalinen veroprosentti laskee ja efektiivinen kokonaisveroprosentti on noin 36–38 prosenttia. Käteen jää vuodessa noin 46 500–48 000 euroa – mutta samaan aikaan rahastoon kertyy 75 000 euroa.
Kolmen vuoden kuluttua rahastossa on 225 000 euroa. Kun pelaaja lopettaa uransa 35-vuotiaana ja nostaa rahaston tasaisesti 10 vuoden aikana (22 500 euroa vuodessa), hänen verotettava tulonsa tuolta ajalta on huomattavasti pienempi – ja efektiivinen veroprosentti voi laskea alle 25 prosenttiin. Säästö verrattuna vaihtoehto A:han voi olla kokonaisuudessaan 30 000–50 000 euroa tai enemmän.
Jos/niin-logiikka yksinkertaistettuna: Jos pelaaja siirtää maksimin (75 000 €/v) rahastoon kolmen vuoden sopimuksen ajan ja nostaa varat tasaisesti uran jälkeen, hän maksaa samoista euroista veroa 20–25 % sijaan 45–48 % – ero on kymmeniä tuhansia euroja, jotka jäävät pelaajan omaan talouteen.
Rahastoon kertyvät varat eivät myöskään istu vain odottamassa. Pelaaja voi tehdä rahastoon sijoituksia uran aikana, jolloin pääoma voi kasvaa myös rahaston sisällä ennen nostoa. Tämä pidentää efektiivisesti sijoitushorisonttia huomattavasti.
Entä ulkomailta palaavat pelaajat?
LIIGA-joukkueet tekevät joka kausi siirtoja myös Pohjois-Amerikasta ja muualta Euroopasta. Jokeritkin teki tänä syksynä kaappauksen yhdysvaltalaisesta farmiliigasta. Suomeen palaava tai ulkomailta saapuva pelaaja kohtaa lisähaasteen: eri maiden väliset verosopimukset vaikuttavat siihen, missä maassa ja millä tavoin tulot verotetaan.
Jos pelaajalla on Suomeen tullessa aiempia eläkesäästöjä tai sijoituksia esimerkiksi Pohjois-Amerikasta, niiden hoitaminen suomalaisen verojärjestelmän puitteissa vaatii erityisosaamista. Urheilijarahastoa ei voi kaikissa tilanteissa hyödyntää takautuvasti ulkomaisille tuloille, ja verosopimukset saattavat rajoittaa, miltä osin Suomen verolainsäädäntöä sovelletaan. Juuri tähän tilanteeseen kansainvälinen varallisuudenhoitaja tai kokenut verokonsultti tuo konkreettista arvoa.
Yleisimmät sudenkuopat: miksi rahasto jää hyödyntämättä?
Varallisuudenhoitajat tunnistavat toistuvia syitä, miksi rahasto jää käyttämättä tai alikäytetyksi.
Asiaa ei pohdittu ennen sopimusneuvotteluja. Rahaston käyttö pitää suunnitella ennen kauden alkua. Takautuvasti jo maksettuihin palkkoihin rahastoa ei voi lisätä. Kun siirtoikkuna sulkeutuu ja kausi alkaa, pelaajan on jo tiedettävä suunnitelmansa.
Luulo, ettei ansiotaso oikeuta rahastoon. Rahasto sopii myös pienemmällä palkalla pelaavalle. Jo 80 000 euron vuosituloilla rahastoon voi siirtää 40 000 euroa vuodessa – summa, joka karttuu uralla 10-15 vuoden aikana merkittäväksi puskuriksi eläkevuosia tai uuden uran aloittamista varten.
Asiamies tai seura ei ole kertonut mahdollisuudesta. Pelaajien asiamiehillä on vaihteleva osaaminen verotus- ja varallisuudenhoitoasioissa. Monet pelaajat eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä mahdollisuuksia heillä on – ennen kuin on liian myöhäistä.
Raha "kuluu" elämiseen. Tämäkin on yleistä: kun suuret palkat virtaavat tilille, kulutus skaalautuu nopeasti ylös. Ilman suunnitelmaa voi käydä niin, että 15 vuoden ura päättyy eikä takaa ole kertynyt juuri mitään. Varallisuudenhoitaja auttaa hahmottamaan tulevaisuuden tarpeet jo nyt.
Mitä rahastosta nostetaan uran jälkeen – ja milloin?
Yksi yleinen väärinkäsitys on, että rahastosta pitää nostaa kaikki varat heti uran päätyttyä. Näin ei ole. Nostoaika on pelaajan itsensä valittavissa, ja se voi kestää kahdesta vuodesta aina 15 vuoteen. Mitä pidempi nostoaika, sitä pienempi vuosikohtainen verotettava tulo – ja sitä matalampi veroprosentti.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että entinen LIIGA-hyökkääjä, joka on lopettanut uransa 35-vuotiaana ja nostaa rahastoa tasaisesti 15 vuoden aikana (ikävälillä 35–50), nauttii niin sanotusta tulojen tasauksesta. Hänen vuosittainen verotettava tulonsa on paljon pienempi kuin aktiivipelaajana, ja hän voi hyödyntää matalamman verotuksen asteikon selvästi edukseen – varsinkin jos hän ei samanaikaisesti tienaa huomattavasti muista lähteistä.
Tähän yhdistettynä eläkekertymä (TyEL) lasketaan ammattipelaajan osalta usein hieman muista palkansaajista poikkeavasti, koska urheilijoilla on erityinen urheilijan eläketurva (Urheilijan tapaturma- ja eläketurvalaki, URHEL). Tämäkin puoli on hyvä käydä läpi asiantuntijan kanssa – erityisesti, jos pelaajalla on tuloja sekä Suomesta että ulkomailta.
Mitä pelaajan pitäisi tehdä kauden käynnistyessä?
Jokerien, Kärppien tai minkä tahansa LIIGA-joukkueen paidassa aloittava pelaaja voi toimia näin:
Tarkista urheilijarahastosi tilanne. Onko sinulla rahasto? Oletko käyttänyt tänä vuonna sallittua siirtomäärää täysimääräisesti? Verohallinnon virallinen ohjeisto aiheesta löytyy vero.fi-sivustolta.
Laske mahdollinen siirto. Maksimisiirto on 50 % bruttopalkasta, enintään 200 000 € vuodessa. Allekirjoituspalkkiot ja pelikohtaiset bonukset lasketaan mukaan, joten ne on hyvä huomioida laskelmissa.
Mieti sijoitusstrategiaa rahaston sisällä. Rahastoon kertyville varoille voi valita sijoitusskenaario: varovainen, maltillinen tai aggressiivinen. Pitkällä sijoitushorisontilla osakepainotteinen strategia on usein järkevä, mutta se riippuu henkilökohtaisesta tilanteesta.
Ota yhteyttä varallisuudenhoitajaan ennen kuin kausi on täydessä vauhdissa. Urheilijarahasto on vain yksi osa kokonaisuutta. Loukkaantumisturva, asuntovarallisuus, perhe-eläkesuunnittelu ja mahdollinen sijoitustoiminta ovat kaikki osa pelaajan taloudellista elämää. Suunnitelmallisesti hoidettuna ne voivat tehdä suuren eron vielä urheilu-uran päättymisen jälkeenkin.
Verohallinto ohjeistaa urheilijarahaston käytöstä kattavasti urheilijan palkkioita koskevassa syventävässä vero-ohjeessaan, jossa käsitellään myös rahaston perustaminen, siirtoehdot ja nostoaikataulu.
Tämä artikkeli sisältää yleistä tietoa verotuksesta ja varallisuudenhoidosta. Se ei korvaa henkilökohtaista taloudellista neuvontaa. Ota yhteyttä pätevään asiantuntijaan, joka voi arvioida tilanteesi yksilöllisesti.
Haluatko tietää, miten urheilijarahasto tai muu varallisuudensuunnittelu sopii juuri sinun tilanteeseesi? Expert Zoomin varallisuudenhoitajat ovat erikoistuneet urheilijan taloudelliseen suunnitteluun ja voivat auttaa sekä uran alkuvaiheessa että sen päättyessä.
