Prinssi Harry Kiovassa: sotastressi varjostaa tuhansien ukrainalaisten arkea Suomessa

Prinssi Harry vieraili Kiovassa torstaina 23. huhtikuuta 2026 – kolmatta kertaa Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Hän puhui 18. Kiovan turvallisuusfoorumissa ja vaati presidentti Vladimiri Putinia lopettamaan sodan välittömästi. Samalla vierailun uutisointi muistuttaa Suomessa asuvia ukrainalaisia karvaasti siitä, mitä läheiset käyvät läpi kaukana. Sota-ahdistus on monelle suomalaisukrainalaisen arjessa yhä läsnä – ja sitä ei pitäisi joutua kantamaan yksin.

Harry Kiovassa: kolmas vierailu, yhä kiireellisempi viesti

"Ei yksikään kansakunta hyödy siitä, että ihmishenkiä menetetään jatkuvasti", Harry sanoi turvallisuusfoorumilla Kiovassa. Hän korosti Ukrainan puolustavan Euroopan itäistä sivustaa urheasti mutta peräänkuulutti kansainvälisen yhteisön tukea. Vetoomus kohdistui erityisesti Yhdysvaltoihin: Harry muistutti Budapestin memorandumista vuodelta 1994, jossa Ukraina luopui ydinaseistaan vastineeksi turvatakuista.

Harry oli kolmatta kertaa Kiovassa sodan aikana. Vierailu herätti kansainvälisesti huomiota myös siksi, että presidentti Trump kommentoi sitä sosiaalisessa mediassa, ja uutinen nousi useissa maissa – mukaan lukien Suomessa – yhdeksi päivän puhutuimmista aiheista.

Harryn rooli humanitäärisenä äänenä on erityinen: hänellä ei ole virallista valtiollista asemaa, mutta juuri siksi hänen viestinsä tavoittaa usein sellaisia yleisöjä, jotka muuten saattaisivat vierastaa poliittista retoriikkaa. Kiovan turvallisuusfoorumi on merkittävä kansainvälinen kohtaamispaikka, jossa sekä Ukrainan johto että kansainväliset toimijat jakavat tilannearvioita.

Suomalaisille ukrainalaisille tämänkaltaiset uutiset eivät ole neutraaleja. Ne palauttavat mieliin kotimaan tilanteen, kotiin jääneet perheenjäsenet ja epävarmuuden siitä, milloin tai miten sota päättyy.

27 000 ukrainalaista Suomessa – ja heidän kantamansa taakka

Suomessa asuu tällä hetkellä noin 27 000 Ukrainan kansalaista, joilla on pysyvä oleskelulupa tai tilapäinen suojelustatus. Vuonna 2025 tilapäistä suojelua haki yhteensä 11 762 ukrainalaista – 37 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Maahanmuuttoviraston ennusteen mukaan vuosina 2026 ja 2027 hakijamäärä asettuu 8 000–10 000 tienoille.

Nämä luvut kertovat siitä, että suuri joukko ihmisiä elää Suomessa pysyvästi sodan varjossa. Monet ovat jättäneet taakseen perheenjäseniä, kodin ja tutun elämän. Osalla on puoliso tai lapsi aktiivisella rintamalla. Viikko viikolta saapuvat uutiset pitävät traumaa elävänä – vaikka oma arki Suomessa näyttäisi ulospäin normaalilta.

Tutkimusten mukaan sodanaikainen pako ja pitkittynyt epävarmuus altistavat vakavasti psyykkisille oireille. Osa tutkimuksista on arvioinut traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) esiintyvyyden ukrainalaisilla pakolaisilla 45–73 prosentiksi, vaikka menetelmällisesti tiukemmissa tutkimuksissa luvut ovat alhaisempia.

PTSD ja sota-ahdistus: oireet, joita ei aina tunnisteta

Sota-ahdistus ei aina näytä siltä, mitä kuvittelee. Se ei ole pelkästään itkua tai masennusta – usein se on hiljainen taakka, jota kantaa joka päivä.

Tyypillisiä oireita ovat:

• Takaumat eli flashbackit: äkilliset, elävät muistikuvat väkivaltaisista tai kaootisista tapahtumista, jotka tuntuvat tapahtuvan uudelleen
• Ylivireystila: jatkuva valppaana oleminen, säpsähtely, vaikeus nukkua tai rentoutua
• Turtuminen: tunne, että tunteet ovat "poissa" tai etäisiä – mukaan lukien etäisyys läheisistä ja tulevaisuudesta
• Välttäminen: sodan uutisten, tiettyjen musiikkikappaleiden tai paikkojen tietoinen välttely, koska ne laukaisevat muistot
• Ärtyvyys ja ylikuormittuminen: pienet vastoinkäymiset tuntuvat ylivoimaisilta, ja kärsivällisyys on lopussa

Nämä oireet voivat ilmaantua tai voimistua erityisesti, kun mediassa nousee iso ukrainauutinen. Harryn vierailu on yksi tällainen laukaiseva hetki.

Milloin on syytä hakea apua?

Lyhytaikainen stressi, suru ja ahdistus ovat normaaleja reaktioita poikkeukselliseen tilanteeseen. Ammattiavun hakeminen on viisasta, kun oireet:

• jatkuvat yli neljä viikkoa lähes päivittäin
• haittaavat selkeästi työtä, opiskelua tai ihmissuhteita
• sisältävät toivottomuuden tunteita tai itsetuhoisia ajatuksia
• estävät osallistumasta arkeen tai julkisiin tiloihin
• vaikuttavat lasten kasvatukseen tai perheen arkirutiineihin

Tärkeintä on, että avun hakeminen ei tarkoita heikkoudesta myöntämistä. Se on järkevä päätös, aivan kuten lääkärille meneminen fyysisen kivun vuoksi.

Palvelut Suomessa – myös ukrainan kielellä

Suomessa on tarjolla mielenterveyspalveluja myös ukrainan- ja venäjänkielellä. Muun muassa Caritas Suomi on koordinoinut ukrainalaisten mielenterveyden tukemista, ja kunnallisissa terveyspalveluissa on yhä paremmat tulkkausmahdollisuudet.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on koonnut erillisiä tuki- ja ohjausmateriaaleja ammattilaisille, jotka työskentelevät Ukrainasta saapuneiden henkilöiden kanssa. PALOMA-osaamiskeskus edistää pakolaisyksikön mielenterveyden tukea ja kerää yhteen eri palveluntarjoajien verkostoa.

Käytännön askeleet avun hakemiseen:

1. Ota yhteyttä oman kunnan terveyskeskukseen ja pyydä mielenterveyden palveluja – tulkki järjestyy tarvittaessa tai voit pyytää etävastaanottoa
2. Selvitä ExpertZoomin kautta yksityislääkäri tai terapeutti, jonka voit tavata verkossa ilman jonottamista
3. Muista, että myös lapset ja nuoret voivat tarvita tukea: koululaisten tilanteesta kannattaa ensin kysyä kouluterveydenhoitajalta
4. Jos tilanne tuntuu akuutilta, soita kriisipuhelimeen numeroon 09 2525 0111 – palvelu toimii suomeksi ja ruotsiksi, mutta myös muita kieliversioita on saatavilla

Kynnys avun hakemiseen on usein korkea – monen mielessä psykologinen tuki on "jonkun pahemmin apua tarvitsevan" asia. Todellisuudessa moni ihminen hyötyy jo muutamasta ammattikeskustelusta, joissa voi jäsennellä omia tunteitaan rauhassa.

ExpertZoomin lääkärit ja terapeutit tavoitat verkossa myös kotoa käsin. Ensiaskel on usein yksinkertainen: kertoa avoimesti, miltä arki tuntuu. Kuulluksi tuleminen on usein jo itsessään helpottavaa – ja hyvä alku kohti parempaa oloa.

Sota jatkuu. Harryn Kiova-vierailu muistuttaa meitä siitä, että ukrainalaiset kantavat valtavaa taakkaa – sekä fyysisesti että henkisesti. Oman hyvinvoinnin priorisointi ei tarkoita, että kääntää selän sodalle. Se tarkoittaa, että jaksaa paremmin myös niistä välittää, joita rakastaa. Sinun ei tarvitse kantaa taakkaa yksin – Suomessa on apua saatavilla.

Huomio: Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa lääketieteellistä tai psykologista arviota. Jos oma tai läheisen psyykkinen vointi huolettaa, ota yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen.

Maahanmuuttoviraston tiedot tilapäisestä suojelusta: Migri – Tilapäinen suojelu

Lue myös: Ukrainalaiset Suomessa 2026: tilapäinen suojelu ja oleskelulupa