Emma VirtanenElla Mikkola, 18-vuotias suomalainen korkeushyppääjä, kilpaili nuorten yleisurheilun maailmanmestaruuskisoissa Eugenessa, Oregonissa 5.–9. elokuuta 2026. Aiemmin tällä kaudella henkilökohtaisen ennätyksensä 1,91 metriin hypännyt Mikkola edustaa uutta sukupolvea, jolle kansainvälinen menestys avaa paitsi kunniaa, myös ensimmäisiä merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia – sponsorisopimuksia, kilpailupalkkioita ja apurahoja. Moni nuori huippu-urheilija kohtaa nämä kysymykset täysin valmistautumattomana. Juuri tässä vaiheessa tehdyt taloudelliset valinnat ratkaisevat usein paljon enemmän kuin myöhemmin tehtävät korjausliikkeet.
Yleisurheilun uusi tähti: mitä kansainvälinen menestys tuo mukanaan?
Ella Mikkola nousi kansainväliseen tietoisuuteen voittamalla nuorten EM-kisojen hopeamitalin ja asettamalla Suomen alle 20-vuotiaiden ennätyksen 1,90 metrillä vuonna 2025. Kesäkuussa 2026 hän parantoi ennätystään 1,91 metriin – tulos, joka sijoittui maailman nuorten naisten sarjan kärkeen ennen Oregon 2026 -kisoja.
Tällaisella kansainvälisellä tasolla kilpaileva nuori urheilija ei ole enää pelkästään harrastaja tai juniorilupaus. Hän on kiinnostava yhteistyökumppani yrityksille, ja ensimmäiset sponsoritarjoukset saapuvat tyypillisesti juuri silloin, kun urheilija nousee kansainväliseen tietoisuuteen. Suomalaiset urheiluvälineyritykset, vaatemerkit ja alueelliset yritykset haluavat näkyä menestyvän nuoren urheilijan rinnalla – ja yritykset maksavat siitä.
Kansainvälinen menestys avaa myös väylän valtion urheilija-apurahoihin. Suomen Olympiakomitea jakaa apurahoja huippu-urheilijoille, ja arvokilpailumenestys vaikuttaa suoraan siihen, keille apurahoja myönnetään. Kilpailumenestys Oregonin kaltaisessa maailmantason tapahtumassa nostaa urheilijan profiilia myös sponsorineuvotteluissa: valmistajat, vakuutusyhtiöt ja alueelliset yritykset ovat valmiita maksamaan enemmän urheilijalle, jonka nimi on kiertänyt kansainvälisessä mediassa. Lisäksi kilpailupalkkioita kertyy kansainvälisistä kisoista Euroopan lisäksi myös muualta maailmasta. Suomalaisten nuorten urheilijoiden on tärkeää ymmärtää heti alusta, että näillä tuloilla on erilainen verotuksellinen asema – ja että asioita voidaan hoitaa älykkäämmin tai huonommin.
Asiantuntija analysoi: urheilijan tulot ovat monimutkaisempia kuin moni luulee
Varainhoitoasiantuntijalle urheilijan taloudellinen tilanne näyttää hyvin erilaiselta kuin tavallisen palkansaajan. Syy on kolmijakoinen: erilaiset tulolähteet, niiden erilaiset verokohtelut ja urheilu-uralle tyypillinen lyhyys.
Verohallinnon ohjeiden mukaan urheilijan tulot jakautuvat karkeasti kolmeen luokkaan. Ensinnäkin on verovapaa urheilija-apuraha, jota myöntävät valtio ja yleishyödylliset yhteisöt – tämä on aidosti verotuksesta vapautettu tuki. Toiseksi on veronalainen ansiotulo, johon luetaan kilpailupalkkiot, sponsorikorvaukseet, mainossopimuksiin perustuvat tulot ja osallistumispalkkiot. Kolmanneksi on urheilijarahasto, erityinen suomalaiseen urheiluun kehitetty verolykkäysmekanismi, jonka kautta osa tuloista voidaan siirtää verotettavaksi vasta uran päätyttyä.
Juuri tämä kolmijako hämmentää nuoria urheilijoita. Moni luulee, että kaikki "apuraha"-nimellä kulkevat maksut olisivat verovapaita – mutta yrityksen maksama "sponsorointiapuraha" on käytännössä lähes aina veronalaista ansiotuloa. Erottelun tekeminen jo alusta alkaen säästää harmilta verotuksen yhteydessä.
Olympiakomitean hallinnoimaan urheilijarahastoon voi siirtää vuosittain enintään 50 prosenttia bruttourheilutuloista, kuitenkin enintään 200 000 euroa. Ehto on kuitenkin tiukka: urheilutuloja täytyy kertyä vähintään 9 600 euroa vuodessa. Alle tämän kynnyksen jäävät tulot eivät oikeuta rahaston käyttöön, jolloin kaikki urheilutulot verotetaan normaalisti ansiotulona.
Lisäksi urheilija voi vähentää verotettavasta tulostaan urheilutoiminnan kuluja: valmentajan palkkio, harjoittelumatkat, välineet, leirityskulut. Näiden kirjaaminen ja dokumentointi jää kuitenkin usein tekemättä, jolloin verotuksessa jätetään käyttämättä oikeita vähennyksiä. Suomessa urheilun verotus on hyvin erilaista kuin monessa muussa maassa, ja kansainvälisten kisojen palkkiot voivat tuoda mukanaan myös kaksoisverotuskysymyksiä – esimerkiksi, jos kilpailupalkkio maksetaan Yhdysvalloissa pidetystä kisasta. Suomella on verosopimuksia monien maiden kanssa, mutta nuori urheilija ei välttämättä osaa selvittää, miten sopimus vaikuttaa konkreettiseen tilanteeseen. Juuri tähän tarvitaan ammattiapua: varainhoitoasiantuntija tai verokonsultti osaa kertoa, mitä ilmoitusvelvollisuuksia ulkomainen palkkio tuo mukanaan ja miten kaksoisverotus vältetään laillisesti.
Tapaus: 18-vuotiaan korkeushyppääjän ensimmäinen kansainvälinen kausi – luvut pöydälle
Tarkastellaan konkreettista, realistista esimerkkiä, joka voisi koskea monia nuoren polven suomalaisia yleisurheilun huipunimiä kauden 2026 jälkeen.
Kuvitteellinen tilanne: 18-vuotias naiskorkeushyppääjä, nuorten EM-mitalisti, solmii ensimmäisen merkittävän sponsorisopimuksensa suomalaisen urheiluvälineyrityksen kanssa syksyllä 2026. Hän saa myös kilpailupalkkioita kansainvälisistä kisoista ja valtion urheilija-apurahan.
Tulot kauden 2026 jälkeen:
- Kilpailupalkkiot kansainvälisistä ja kotimaisista kisoista yhteensä: 3 500 €
- Sponsorisopimus urheiluvälineyritykseltä: 14 000 €/vuosi
- Valtion urheilija-apuraha: 9 000 €/vuosi (verovapaa)
Veronalainen tulo yhteensä: 3 500 € + 14 000 € = 17 500 €
Tulo ylittää urheilijarahaston kynnysrajan (9 600 €), joten rahastoa voidaan hyödyntää.
Skenaario A – ilman suunnittelua: Kaikki 17 500 € verotetaan ansiotulona. Noin 25 prosentin efektiivisellä veroprosentilla (tyypillinen tälle tulotasolle, kun huomioidaan kunnallisvero ja valtionvero) kokonaisvero on noin 4 375 €. Käteen jää 13 125 € + verovapaa apuraha 9 000 € = 22 125 € yhteensä nettona.
Skenaario B – urheilijarahaston avulla: Rahastoon siirretään 50 % bruttourheilutuloista eli 8 750 €. Veronalaiseksi jää 8 750 €, josta noin 25 % = 2 187 € veroa. Käteen jää 6 563 € + verovapaa apuraha 9 000 € = 15 563 € käteen nyt – mutta rahastossa on 8 750 €, joka verotetaan uran jälkeen, usein matalammalla veroprosentilla ansiotulojen laskettua.
Konkreettinen ero: noin 2 188 euron välitön verosäästö ensimmäisenä merkittävänä kautena. Jos sama malli jatkuu kymmenessä aktiivisessa kilpailuvuodessa ja tulot kasvavat, rahasto voi kerätä kymmeniä tuhansia euroja, jotka verotetaan uran jälkeen pienemmällä veroprosentilla – ja joista voi rahoittaa esimerkiksi koulutuksen tai asunnon. Jos/kun sponsoritulot kasvavat 30 000–50 000 €:oon vuodessa, verosuunnittelun merkitys moninkertaistuu.
Verohallinnon tarkemman ohjeistuksen urheilijan verotuksesta löydät osoitteesta vero.fi.
Mitä sponsorisopimuksessa kannattaa huomata ennen allekirjoitusta?
Varainhoitoasiantuntijat korostavat yksimielisesti: ensimmäistä sponsorisopimusta ei pidä allekirjoittaa ilman asiantuntija-apua. Sopimuksen rakenne vaikuttaa suoraan verotukseen ja pitkäaikaisiin sitoumuksiin.
Maksutapa ja ajoitus: Maksetaanko palkkio kuukausittain vai kertasuorituksena? Kertasuoritus samalle verovuodelle voi nostaa veroprosentin korkeammalle kuin hajautettu maksu. Esimerkiksi 14 000 €:n kertasuoritus tammikuussa voi tarkoittaa korkeampaa marginaaliveroprosenttia kuin sama summa jaettuna 12 kuukaudelle – riippuen muista samana vuonna kertyvistä tuloista.
Suoritemuoto: Osa sponsorikorvauksesta voidaan maksaa tavarana tai palveluina, kuten harjoitteluvälineinä tai vaatetuksena. Näiden rahallinen arvo on myös veronalaista tuloa, mutta jos ne liittyvät suoraan urheilutoimintaan, ne saattavat olla myös vähennettävissä ostohinnan mukaan.
Kesto ja sitovuus: Pitkäaikainen sponsorisopimus tarkoittaa vakaampia tuloja, mutta myös sitoutumista. Jos urheilija haluaa myöhemmin vaihtaa varustemerkkiä tai haluaa tehdä yhteistyötä kilpailevan yrityksen kanssa, sopimuksen purkaminen voi tulla kalliiksi. Tämä on erityisen tärkeä huomio kasvavalle urheilijalle, jonka markkina-arvo ja kiinnostavuus yhteistyökumppanille voivat kasvaa voimakkaasti muutamassa vuodessa.
Imago-oikeudet: Sponsorisopimukset sisältävät usein lausekkeita imago-oikeuksien käytöstä. On tärkeää ymmärtää, missä yhteyksissä yritys voi käyttää urheilijan nimeä ja kuvaa, ja mitä korvausta tästä maksetaan. Nämä yksityiskohdat voivat tuntua monimutkaisilta kahdeksantoistavuotiaalle urheilijalle, joka ensisijaisesti haluaa keskittyä harjoitteluun ja kilpailemiseen. Siksi varainhoitoasiantuntijan rooli on olla se henkilö, joka käy sopimukset läpi ennen kynän laskemista paperille.
Lue myös: Tero Pitkämäen pojat nostavat päätään – milloin nuori urheilija tarvitsee urheilulääkäriä?
Milloin on oikea aika hakea varainhoitoasiantuntijan apua?
Paras hetki on ennen kuin rahaa alkaa virrata – tai viimeistään heti sen jälkeen, kun ensimmäinen merkittävä sopimus on näköpiirissä. Käytännössä tämä tarkoittaa kolmea selkeää varoitusmerkkiä.
Ensimmäinen merkki – yritys ottaa yhteyttä sponsoriehdotuksesta. Heti, kun saapuu konkreettinen tarjous, on syytä pyytää asiantuntijalausunto sopimuksen taloudellisista vaikutuksista. Tämä on yleensä edullinen konsultaatio, jonka hyöty voi olla moninkertainen verosäästöinä.
Toinen merkki – urheilutulot lähestyvät 9 600 euron vuosirajaa. Juuri tässä pisteessä urheilijarahaston käyttömahdollisuus aktivoituu. Tämä on strateginen hetki, jolloin suunniteltu lähestymistapa maksaa itsensä nopeasti takaisin. Alle kynnyksen jääneet tulot menevät kaikki normaaliverotukseen ilman vaihtoehtoja.
Kolmas merkki – kansainvälinen sopimus tai ulkomailta saatu palkkio. Kansainvälisissä tilanteissa tulee usein vastaan kaksoisverotuksen kysymyksiä ja tilanteita, joissa palkkio voidaan katsoa verotettavaksi useassa maassa. Näihin tarvitaan kansainväliseen urheiluverotukseen perehtynyt asiantuntija.
Ella Mikkolan kaltaiselle urheilijalle tie varainhoitoasiantuntijan luokse on investointi tulevaisuuteen – samalla tavalla kuin treenitunnit, valmentajayhteistyö ja ravitsemussuunnitelma. Yleisurheilun aktiiviura on keskimäärin 10–15 vuotta. Sillä ajalla tehdyt oikeat taloudelliset ratkaisut voivat tarkoittaa, että urheilija voi uran päätyttyä rahoittaa koulutuksen, käynnistää yrityksen tai hankkia omistusasunnon – sen sijaan, että huippu-uran tuottamat tulot haihtuvat verotuksessa tai kulutuksessa. Menestys tulee kentällä, mutta sen hedelmistä nauttiminen vaatii myös oikeita taloudellisia päätöksiä hyvissä ajoin.
Huomio: Tämä artikkeli sisältää yleistä tietoa eikä korvaa henkilökohtaista vero- tai varainhoidon neuvontaa. Oman tilanteesi kannalta parhaat ratkaisut saat varainhoitoasiantuntijalta, joka tuntee urheilijan erityisverotuksen.
