Maria VirtanenSuomen lentopallomaajoukkueen kapteeni ja passari Eemi Tervaportti pelasi ammattilaisena vuosia ennen kuin keho vihdoin antoi periksi. Väsymys ei lähtenyt levolla. Paino putosi ilman ruokavaliomuutosta. Janoisuus lisääntyi selittämättömästi. Lokakuussa 2024 diagnoosi selvisi: tyypin 1 diabetes. Tervaportti palasi kentälle, mutta hänen tarinansa herättää nyt kysymyksen, joka koskettaa kymmeniätuhansia suomalaisia: kuinka moni elää tällä hetkellä samankaltaisilla oireilla ilman diagnoosia?
Maajoukkuetähti sai diagnoosin kesken uransa nousun
Eemi Tervaportti on yksi Suomen menestyneimmistä lentopalloilijoista. Hän on voittanut Kauden lentopalloilija -tittelin kahteen kertaan, viimeksi kymmenen vuoden tauon jälkeen, mikä kertoo poikkeuksellisesta pitkäjänteisyydestä ja suorituskyvystä lajissa, jossa huippukunto on täysin elinehto. Tervaportti on edustanut Suomea arvostetuimmissa kansainvälisissä arvokisoissa ja toiminut joukkueen kapteenina vuosien ajan. Euroopan lentopalloliitto CEV on nostanut hänet esille yhtenä Suomen avainpelaajista.
Kun hänen suorituskykynsä alkoi heiketä epäselvästi ennen kautta 2024–2025, selitys tuntui löytyvän harjoittelun kumuloituneesta kuormituksesta tai palautumisvajeen kertymisestä. Urheilijoille tämä logiikka on tuttu ja usein täysin perusteltu: keho vaatii aikaa palautuakseen intensiivisestä harjoittelujaksosta, ja väsymys on osa ammattilaisurheilijan normaalia arviointiympäristöä. Mutta Tervaportin tilanne ei parantunut levolla eikä harjoitusmäärää vähentämällä. Laajemmat tutkimukset selvittivät viimein syyn: haiman beetasolut olivat tuhoutuneet autoimmuuniprosessissa, eikä elimistö enää tuottanut insuliinia. Diagnoosi oli tyypin 1 diabetes.
Diagnoosin saamisen jälkeen Tervaportti kävi Suomessa tapaamassa erikoislääkäreitä ja diabetesasiantuntijoita, järjesti hoidon kuntoon ja palasi sitten ammattisarjaan Turkkiin, jossa hän edustaa Gebze Belediyesiä. Hänen paluunsa osoittaa konkreettisesti, mitä oikeaan aikaan saatu ja asiantuntevasti suunniteltu hoito mahdollistaa.
Suomi maailman korkeimman T1D-ilmaantuvuuden maana
Tervaportin tapaus ei tapahdu tyhjiössä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tietojen mukaan Suomessa todetaan vuosittain 500–700 uutta tyypin 1 diabeteksen tapausta, ja Suomi on tilastollisesti maailman kärkimaita tyypin 1 diabeteksen esiintyvyydessä väkilukuun suhteutettuna. Syyt ovat useiden tekijöiden yhteisvaikutus: geneettinen alttius (HLA-geenit, erityisesti DR3- ja DR4-tyypit, ovat suomalaisilla yleisiä), ympäristötekijät kuten D-vitamiinin saantivaikeudet pitkän talven aikana, suolistomikrobiomikoostumuksen erityispiirteet ja virusaltistumiset varhaislapsuudessa. DIPP-tutkimusprojekti on seurannut suomalaisten lasten T1D-riskiä jo vuosikymmeniä tuottaen kansainvälisesti merkittäviä tuloksia.
Tyypin 1 diabetes on elinikäinen autoimmuunisairaus, joka ei parantu itsestään eikä elämäntapamuutoksilla, toisin kuin tyypin 2 diabetes. Insuliinihoito on ainoa toimiva vaihtoehto, ja se aloitetaan heti diagnoosin varmistuttua. Silti diagnoosi viivästyy usein, koska oireet ovat epäspesifisiä ja kehittyvät hitaasti, erityisesti aikuisiällä ilmaantuvassa muodossa.
Miksi aikuisten tyypin 1 diabetes jää tunnistamatta kuukausia
Yleinen harhaluulo on, että tyypin 1 diabetes on lasten sairaus. Todellisuudessa merkittävä osa uusista tapauksista todetaan täysi-ikäisillä. Aikuisiällä ilmaantuva muoto, jota kutsutaan termillä LADA (Latent Autoimmune Diabetes in Adults), kehittyy tyypillisesti hitaammin kuin lasten T1D, jolloin oireet voivat olla kuukausia epämääräisiä ennen kuin tilanne kärjistyy selkeästi. Tämä tarkoittaa pitkää ajanjaksoa, jonka aikana verensokeri nousee äänettömästi ja kuormittaa elimistöä ilman hälyttäviä, akuutteja oireita.
Urheilijoiden tilanne on erityinen, koska harjoittelun sivuvaikutukset peittävät tyypilliset varoitusmerkit tehokkaasti. Selittämätön väsymys ja energiatasojen lasku ovat urheiluarjessa tavallisia ilmiöitä, joita selitetään helposti harjoitusmäärällä tai puutteellisella ravitsemuksella. Painon muutos voi liittyä kehonkoostumuksen intentionaaliseen muokkaamiseen. Lisääntynyt janoisuus kesällä tuntuu luonnolliselta. Kukaan ei automaattisesti yhdistä näitä oireita verensokerin krooniseen nousuun, varsinkaan ammattitason urheilijalla, jonka oletetaan olevan huippukunnossa. Tervaportti itse kertoi, ettei osannut aluksi yhdistää kokemiaan oireita diabetekseen.
Konkreettinen tapaus: Mitä tapahtuu, kun diagnoosi viivästyy kolme kuukautta
Kuvitellaan 34-vuotias kuntoliikunnan harrastaja Tampereelta, joka käy salilla neljästi viikossa ja osallistuu puolimaratonille syksyisin. Kesäkuussa 2026 hän alkaa tuntea selittämätöntä väsymystä treenien jälkeen, joka ei hellitä normaalilevolla. Heinäkuussa hän toteaa laihtuvansa viisi kiloa kahdessa kuukaudessa ilman mitään muutosta ruokavaliossa. Hän juo vettä yli kolme litraa päivässä ja käy öisin vessan kahdesta kolmeen kertaan, mikä keskeyttää unen jatkuvasti. Hän arvelee helteiden selittävän lisääntyneen nesteen tarpeen ja töiden stressin selittävän väsymyksen, ja päättää odottaa tilanteen tasaantumista.
Todellisuudessa hänen paastoverensokeriarvonsa on tuona kesänä 9,8 mmol/l, eli noin 40 prosenttia yli tyypin 1 diabeteksen diagnostisen rajan, joka on 7,0 mmol/l. HbA1c-arvo, joka kuvaa kolmen kuukauden verensokerin kokonaiskuvaa pitkältä ajanjaksolta, on kohonnut 68 mmol/mol:iin, kun normaali arvo on alle 48 mmol/mol. Jos hän odottaa diagnoosissa vielä kolme kuukautta, krooninen hyperglykemia kuormittaa munuaisia, hermostoa ja silmiä äänettömästi. Diabeettinen neuropatia voi alkaa kehittyä jo muutaman kuukauden hoitamattomassa tilanteessa. Pahimmillaan tila kehittyy ketoasidoosiksi: elimistö alkaa polttaa rasvahappoja energiaksi, tuottaa myrkyllisiä ketoaineita, ja potilas tarvitsee kiireellistä sairaalahoitoa.
Sen sijaan, jos hän varaa lääkäriajan jo seuraavalla viikolla, paastoverensokeri ja HbA1c-koe selvittävät tilanteen 15 minuutissa. Diagnoosi varmistuu, insuliinihoito aloitetaan välittömästi, CGM-seurantalaite otetaan käyttöön, ja hän pystyy osallistumaan syksyn puolimaratonille – kuten Tervaportti palasi pelikentälleen.
Insuliinihoidon teknologinen kehitys muutti diabetesarjen
Suomessa diabeteksen hoitopolku on kattava: perusterveydenhuolto diagnosoi ja aloittaa perushoidon, erikoissairaanhoito ottaa vastuun monimutkaisemmista tilanteista, ja YTHS huolehtii opiskelijoiden diabetesseurannasta vuosittaisilla seurantakäynneillä. Hoitotarvikkeet – insuliini, CGM-laitteet ja pistosvälineet – kuuluvat sairausvakuutuksen korvattavuuden piiriin Kelan kautta, mikä helpottaa merkittävästi arjen hoitamista erityisesti ensimmäisinä diagnoosivuosina, jolloin hoitomäärät ja tarvikkeiden kulutus ovat suurimmillaan.
Tyypin 1 diabeteksen hoito on muuttunut dramaattisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Jatkuvat verensokerin seurantalaitteet eli CGM-laitteet, kuten FreeStyle Libre ja Dexcom, näyttävät reaaliajassa verensokeriarvon ilman jatkuvia sormenpääpistoksia, hälyttävät kun arvo laskee tai nousee liian nopeasti, ja tallentavat dataa, joka auttaa ymmärtämään ruokavalion ja liikunnan vaikutuksia. Suljetun silmukan insuliinipumput, jotka tunnetaan myös keinohaimana, pystyvät automaattisesti säätämään insuliiniannosta reaaliaikaisen verensokerisignaalin perusteella algoritmisesti. Nämä laitteet ovat jo käytössä suomalaisessa erikoissairaanhoidossa osalle potilaista.
Ammattilaisurheilijoille kuten Tervoportille CGM-laite tarkoittaa, että verensokeria voi seurata harjoitusten ja pelien aikana reaaliajassa. Tämä mahdollistaa ennakoivan päätöksenteon: insuliiniannosta tai hiilihydraatin lisäämistä voidaan säätää ennen harjoituksen intensiteetin muutosta. Reaktiivisuus ja reaaliaikainen tieto korvaavat arvailun.
Diabetes ja liikunta: Miten yhteensovittaminen onnistuu käytännössä
Liikunnan vaikutus verensokeriin vaihtelee liikuntamuodon, intensiteetin ja keston mukaan. Pitkäkestoinen kestävyysliikunta kuten juoksu tai pyöräily laskee verensokeria tyypillisesti selvästi, jolloin insuliiniannosta saatetaan tarvita pienentää ennen harjoitusta tai ottaa hiilihydraattilisä puoli tuntia ennen lähtemistä. Lyhyt ja intensiivinen suoritus – sprintit, voimaharjoittelu tai HIIT – voi paradoksaalisesti nostaa verensokeria hetkellisesti, koska stressihormonit kuten adrenaliini ja kortisoli vapauttavat glukoosia maksasta suorituksen tueksi. Yli 90 minuuttia kestävässä harjoittelussa verensokeria täytyy täydentää hiilihydraateilla noin 30–45 minuutin välein, jotta hypoglykemian riski pysyy hallinnassa.
Tämän takia aktiivisesti liikkuvat henkilöt ja kilpaurheilijat hyötyvät sisäistautien erikoislääkärin tai liikuntaan perehtyneen diabeteshoitajan yksilöllisestä konsultaatiosta. Yleislääkäri diagnosoi ja aloittaa perushoidon, mutta harjoitteluun ja kilpailuun liittyvien erityistilanteiden suunnitteluun tarvitaan usein lisäosaamista, joka ottaa huomioon sekä lajin vaatimukset että yksilölliset fysiologiset reaktiot. Nuorten urheilijoiden kehollista kuormitusta on käsitelty myös Expert Zoomin artikkelissa F1-tähden kuormituksesta ja nuorten urheilijoiden fyysisistä rajoista.
Milloin hakeutua lääkäriin – käytännön toimintaohjelma
Jos sinulla on selittämätöntä väsymystä, poikkeuksellista janoisuutta, tiheää virtsaamista tai tahatonta laihtumista yli kahden viikon ajan, älä odota tilanteen tasaantumista itsekseen. Varaa aika terveyskeskukseen tai työterveyslääkärille, pyydä paastoverensokeri ja HbA1c-mittaukset, ja saat selkeän vastauksen. Terveyskeskuksessa perustasoiset verikokeet ovat Suomessa pääsääntöisesti maksuttomia, ja aika järjestyy yleensä viikon–kahden sisällä. Yksityiseltä lääkäriasemalta ajan saa usein jo seuraavana päivänä.
Diagnoosin jälkeiset arjen kysymykset – miten liikunta sovitetaan yhteen insuliinihoidon kanssa, millaista ravitsemusta suositellaan, miten hoito toimii matkustaessa tai poikkeavissa tilanteissa – ovat asioita, joihin Expert Zoomin verkossa toimivat terveydenhuollon ammattilaiset vastaavat suomeksi ilman jonottelua. Nopea asiantuntijavastaus arkiseen kysymykseen voi säästää huomattavasti epävarmuutta erityisesti diagnoosin alkuvaiheessa.
Kannattaa myös muistaa, että diabeteksen diagnoosi ei sulje pois ammattiuraa, perheen perustamista, matkailua tai mitään muuta elämänvaihetta. Lukuisat huippu-urheilijat ympäri maailmaa kilpailevat kansainvälisellä tasolla tyypin 1 diabeteksen kanssa. Oikea hoito, riittävä seuranta ja asiantuntijayhteistyö mahdollistavat täysipainoisen elämäntavan myös diagnoosin jälkeen. Tervaportin esimerkki on tästä elävä todistus.
Eemi Tervaportti jatkaa ammattilaisen uraansa Turkissa. Hänen tarinansa ei ole vain urheilukertomus vaan muistutus meille kaikille: oikeaan aikaan saatu diagnoosi muuttaa kaiken. Jos epäilet oireidesi syytä, älä jätä käyntiä tekemättä. Verikokeessa käyminen vie viisitoista minuuttia ja se voi olla tärkein terveyspäätös vuodessa.
Tärkeä huomio (YMYL): Tämä artikkeli on tarkoitettu yleissivistykselliseen tietoon eikä korvaa lääkärin diagnoosia tai hoitosuosituksia. Jos epäilet terveydentilassasi muutoksia, hakeudu aina terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle.
